Kategoria: matkailu

Aurinkomatkat

Johan tästä on unelmoitukin kuusitoista vuotta. Aurinkomatkat myyvät (= loppuunmyivät) Apulian kiertomatkaa sekä äkkilähdöissä myös Finnairin lomalentoja Helsingistä Brindisiin. Koska viikoksi tai kahdeksi matkustavien määrä ei koskaan mene aivan päittäin paikkojen kanssa, saattaa paluukoneessa olla tyhjiä paikkoja, ja tämän kortin varaan laskin kesän lähtömme. Lento Brindisistä kesti vähemmän kuin Roomasta, mikä tuntuu melkein kohtuuttomalta, koska kotoa Roomaan raahautuminen vie yleensä aikaa junan- tai bussin vaihtoineen seitsemästä kahteentoista tuntia, eikä sinne lentäenkään pääse halvalla ja sopivaan aikaan.

Nykyaikaa

Postaan lentokoneesta, koska voin. Samasta syystä kaikki muutkin teknohullut suomalaiset tempaisevat älypuhelimensa esille heti merkkivalon sammuessa. Koska lipussakin mainostettiin että tällä lennolla voi, viimeinkin. Vieressäni istuvat miehet kyllästyivät pian hitaaseen yhteyteen, tilasivat parit oluet ja siirtyivät sitten NukkuMatti -palvelun pariin. Valitettavasti puhallettava niskatyynyni on käsimatkatavarassa hattuhyllyllä. Hyttilehtisen mukaan nyt lennonkin voi käyttää tehokkaaseen työskentelyyn. Hah, kaikki Naamakirjassa!

Digital divide

Ennen vanhaan lentoliput ostettiin matkatoimistosta, mutta nykyään netistä. Koska kaikilla ei ole tietokonetta tai nettiyhteyttä, nettiyhteys toimii jollain kälyisellä tikulla, kaikki eivät osaa, kaikilla ei ole luottokorttia, lankeaa osakseni ostaa ainakin kerran vuodessa lentoliput Barista Tiranaan. Ihan A-luokan digikansalaiseksi en vielä pääse, sillä luottokorttini on prepaid, eikä minulla ole tulostinta.

Rokkitähdet

Päätin sitten ostaa Jobsin elämäkerran, koska olen jo lukenut Jimi Hendrixin, Jim Morrisonin, Bob Marleyn ja Édith Piafin vastaavat. Yhtä henkilöä hehkuttavat elämäkerrat ovat yleensä vähän tylsiä. Steve saa pitää minulle seuraa tulevalla viikolla matkalla jonka etappeina ovat Tuppula – Roma Tiburtina – Fiumicino – Arlanda – Helsinski-Vantaa – Oulu. Matkantekoon vierähtää kokonainen vuorokausi. Kun ryydyn lukemiseen, katson jotain eurodekkaria podcastina. Mitä vain kunhan en väännä PowerPoint -esitystä vielä lähtöportilla.

Kovan aamun iltapäivä

  Lähtöpäivän aamuna kiskaisin lapset ylös neljältä, sillä olen lähtöportilla mielummin liian aikaisin kuin liian myöhään, ja viideltä nouseminen olisi joka tapauksessa ollut aamu-unisille kohtuuttoman aikaista. Taksi oli tilattu varttia vaille viideksi. Mukava taksikuski oli kyydinnyt koko yön flow-känniläisiä ja ilahtui selvin päin olevasta perheestä huomattavassa määrin. Luggage drop– virkailija huomautti jo viisitoista vuotta Rooman ja Helsingin väliä seilanneen Samsoniten lomalla hankkimasta 1,3 kg ylipainosta, ja varoitti ettei matkalaukku ainakaan painavammaksi saisi tulla, johon ihmettelin

Keskiaikaviikot

Olen yllättäen ihan positiivisesti yllättynyt tapahtumasta jonka ennakkoon olin tuominnut vain kaupungin brändäämiseksi jonkun sortin teemapuistoksi (vrt. ravintolojen sisäänheittäjät Tallinnan vanhassakaupungissa). Täällähän on ihan kaikenikäisiä ihmisiä leikkimässä, ja se heille suotakoon. Monet ovat nähneet kunnioitettavassa määrin vaivaa roolihahmonsa eteen. Erityisesti pidän, olen pitänyt ja tulen pitämään rengashaarniskoista. Oma keskiaikahahmoni vaatii vielä kirjoittamista ja ompelua, mutta varjagien matkassa idäntiellä pääsi Bysanttiin asti, ja parhaimmillaan sekä Bysantilla että langobardeilla oli pohjoisen miehiä palkkasotureinaan Italian maaperällä käydyissä sodissa.

Suvisuomeen

Mahdottoman kiireisestä keväästä selvittiin kuin selvittiinkin hengissä. Pahoittelen blogihiljaisuutta. Seminaarimatkan ja Tuppula-workshopin päälle Muori ja Automiehen tytär lomailivat viikon Joonianmeren rantalaineilla: Muori paikkasi lasten- ja kodinhoitovajetta, minä julkisen liikenteen puuttumista. Siinä sivussa tilkitsin aiempien kiireiden vuoksi vaiheeseen jääneitä (paperi)töitä toimistolla. Joitain asioita, kuten leipäpuun suuri rakennemuutos, jäi edelleen vaiheeseen ja Sulttaanin selvitettäväksi, mutta Suvisuomessa odottivat myrskyiset kesähäät. Matka pitkän kaavan mukaan oli raskas: aamuvarhaisella kuusi henkeä ja matkalaukut Yarisiin sullottuna Leccen asemalle, junanvaihto Barissa, jo

SS16

Kutsuimme itsemme pääsiäiseksi Abruzzoon ja ajaa körötimme hyvän matkaa Italian halki, Adrianmeren rantaa strada statale kuuttatoista ja sen linjausta seuraavaa autostradaa A14. Lapset kotoutuivat heti ystäväperheen hämmästystä herättävään kuuden katraaseen. Italiassa ei suurperheitä liiemmin harrasteta. Kävimme kaupungissa josta kaikki alkoi, totesimme sen pysähtyneeksi, jälleen yhden maanjäristyksen ja yhden suuren työnantajan muualle siirtymisen koettelemaksi. Kävelimme pitkän pätkän rantakadulla ja uudella sillalla kaupungissa jossa aikanaan asuimme. Oikein kukaan ei ole saanut oikein mitään aikaiseksi seitsemässätoista vuodessa, paitsi

Top