Kategoria: media

Kulttuuripessimismi

Tommi Uschanov kirjoitti viime sunnuntain Pravdassa Italiassa vaikuttavaa yhdysvaltalaista taloustieteilijää Jeffrey V. Butleria siteeraten tasa-arvon kulttuurisista esteistä.  Jotta voisi nousta hy­väo­sai­sek­si, täy­tyi­si saa­da hy­vä it­se­tun­to, jol­lai­sen saa hel­poi­ten ole­mal­la hy­vä­osai­nen jo val­miik­si. Mik­si läh­teä edes yrit­tä­mään, jos ko­kee jo etu­kä­teen luul­ta­vas­ti epäon­nis­tu­van­sa?

Sankari-isät ja lusmuriäidit

Katsoin sitten Yle Areenalta A2 Teeman Äidit töihin! Todellisuudessa ohjelmassa puhuttiin enemmän siitä miten isät saataisiin kotiin ja jakamaan tasapuolisemmin hoitovastuuta lapsesta. Se onkin helkkarin hyvä kysymys. Silitin keskustelua seuratessani pinon pyykkiä, ja näin yöllä unta Leo Straniuksesta. Sateenkaaridisclaimer: sanan isä voi korvata sanalla lapsen toinen vanhempi. En jaksanut loukkaantua oikein mistään, vaikka osa puheenvuoroista meni parodian puolelle, ja tietysti minua jaksoi naurattaa se tragikoominen asetelma että isien osallistuminen lastenhoitoon on sankaruutta, parhautta ja vaikka mitä,

Tiimityöskentelyä

Luin tänään kolme artikkelia jotka tukivat käsitystäni siitä ettei kukaan ole sanonut parisuhteen ja lasten kasvattamisen olevan helppoa: Paula Norosen kolumni neuvoo pelastamaan parisuhteen menemällä tarpeen tullen yli siitä, missä aita on matalin, ja lopettamalla pingottamisen: oio kaikessa missä voit ja ole puolisosi kanssa tiimi, älä vihollinen. Hyvä! Arkeaan voi joissain tapauksissa parantaa eroamalla, mutta yllättävän monet ovat valmiita lähtemään kulkuset kilisten kohti uutta parisuhdetta jossa tekevät ihan samat virheet uudestaan. Loppu onkin sitten logistiikkaa, kun sinun,

Anonillit

Luin Katja Lahden kolumnin Pravdasta, ja ihmettelin jälleen kerran kommenttiosaston anonillitystä. Jostain syystä lehden yleisökommentteja kirjoitetaan nykyään vain anonyyminä ja lähes yksinomaan negatiiviseen sävyyn. Anonillit ovat kaapanneet suomalaisen verkkokeskustelun, ja nakertavat sitä sisältäpäin. Puolet nillityksistä alkavat sanoilla tiedän ettei punaviherfeministimafia julkaise kommenttiani, mutta. Jos niitä ihan oikeasti moderoidaan, en halua edes tietää millaista tekstiä jää seulaan. Virpi Salmi osui naulan kantaan kirjoittaessaan että suomalaisesta keskustelusta on viime vuosina tullut kaikkien tuntema brändi, vähän niin kuin Marimekon Unikko tai

Tylsät sähköautot

Luin Pekka Pekkalan kolumnin siitä kuinka kaupan olevat sähköautot on suunniteltu tylsiksi ja pallittomiksi. Voi jessus. Sähköauton valinnan ainoana syynä ei ehkä ole se, että sillä profiloidutaan johonkin lifestyleen tai kuluttajasegmenttiin. Sähköauton etuina on päästöttömyys ja hiljaisuus, jotka voivat olla taajaan asutussa kaupungissa elinehto, siis mikäli haluaa ajaa autollaan sellaisinakin päivinä jolloin polttomoottoriautoilla liikkuminen on kielletty. Tämän pointin ymmärtäminen maassa jossa asuu seitsemäntoista ihmistä neliökilometrilla on toki vaikeaa, aivan samalla lailla kuin se, että auton

Juntit ja korkeakulttuuri

Ilkka Malmberg kirjoittaa lauantaiesseessään Eliitti ja moukat (HS 19.1.2013) siitä, että on liian juntti ymmärtämään nykymusiikkia. Ymmärrän Malmbergia hyvin. Suomessa ei ole luokkayhteiskuntaa, väittää Tapiolassa kasvanut ystäväni. Minä olen tietoinen siitä että opintojeni kolme ensimmäistä vuotta valuivat hukkaan opetellessani sitä hyvää makua, joka arkkitehtien kakaroille on itsestäänselvyys. Jonkunlaista esikoulua vähemmän kultivoituneille suunnittelijantaimille kaivattaisiin. Omat vanhempani ovat ensimmäisen polven akateemisia, eikä heidänkään luokkaretkensä ole riittänyt pidemmälle kuin Lundia-hyllyyn, neekerijatsiin ja gentrifikaatiokaupunginosassa kunnostettuun puutaloon. Kersat raahattiin jopa

Kokemusperäisestä rasismista

Jaakko Lyytinen pohtii Pravdan kulttuurisivuilla 12.1.2013 sitä, onko hänkin hiukkasen rasisti kun ei vasiten hengaile uussuomalaisten kanssa, ja myöntää että hänelläkin on joitain ennakkoluuloja. Jokaisella meistä on ennakkoluuloja, mutta jos ymmärtää niiden olevan ennakkoluuloja, on jo ottanut ison askeleen eteenpäin. Myös etniseen ryhmään kohdistuva ennakkoluulo voi olla kokemusperäistä, mutta jos kohde ei ole sama henkilö kuin se, joka on alkuperäiseen pahaan syyllinen, on kyseessä ennakkoluulo. 1990-luvulla itähelsinkiläisillä sekakäyttäjillä oli usein asukokonaisuutenaan tietynlainen farkku-univormu, mutta se

Umayya

Maan virallista totuutta edustavan Pravdan takana olevan lehtikonsernin julkaiseman kansantajuisen lööppilehden päätoimittaja luki Umayya Abu-Hannan kirjoituksen siitä miksi jätti lottovoittonsa lunastamatta, luki sitä kuin piru raamattua ja kirjoitti vastineen. Yhtenäinen kansa taputti karvaisia käsiään, sillä näin yhtenäistä identiteettiä rakennetaan, yhteisillä uhkakuvilla esim. kiittämättömästä ähläm-ämmästä.

Viikon mediakatsaus

Nollatoleranssi-Suomessa käydään kovin ottein taisteluun nettipiratismia vastaan, ja Nalle Puh -läppärit takavarikoidaan virkavallan toimesta. Stazzy valittaa, aiheesta, että e-kirjat ovat liian kalliita. Niin ovat e-lehdetkin. Voiko digi-Akkarin kohtuullinen hinta olla 2,99 jos paperinen lehti Italian perille kannettuna maksaa vain 2,73? #eKirjaGallup Verkkohesarille tuli maksumuuri, jonka ohittaminen tosin on helppoa. Riippumatta siitä onko maksumuurin kiertäminen oikein tai väärin, joutuvat mediatalot jatkossa ratkaisemaan kannattavuusongelmansa. Mielellään kiskomalla sähköisestä formaatista paperilehden hintaa ilman logistiikkakuluja ja tekemällä sisällöntuottajien kanssa paskoja sopimuksia.

Enkeli-Elisa

Enkeli-Elisan kohtalo – ja myöhemmin tarinan todenmukaisuus – on puhuttanut suomalaista mediaa ja somea. Toimittajat Hanna Nikkanen ja Anu Silfverberg asettivat Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä heinäkuussa 2012 julkaistussa artikkelissaan Uskomaton murhenäytelmä Enkeli-Elisan todellisen olemassaolon kyseenalaiseksi.  Kaikissa eri kirjoittajien näppäimistä peräisin olevaksi väitetyissä blogiteksteissä toistuvat tietyt kirjalliset maneerit, samat sanat, lauserakenteet ja jopa kirjoitusvirheet. Elisan vanhemmat olivat saaneet äänensä vain Vettenterän kautta. Enkeli-Elisan väitettynä kuolinpäivänä ei Suomessa ollut kuollut yhtäkään 15-vuotiasta tyttöä. Ja vaikka päivämäärää olisi muutettu yksityisyyden

Top