Kategoria: Oma napa

Kahdeksan

Arkitehti juhlii kahdeksatta bloggausvuottaan ja 1238 julkaistua artikkeliaan. Laitan jälleen tilastoja kuluneelta blogivuodelta:

Naapurin nörtti

Pitkänäperjantaina reitittimemme kuoli, tai valot siinä kyllä paloivat mutta minkäänlaista langatonta verkkoa (lukuisat) laitteet eivät löytäneet. Kohtaloonsa alistuneena Sulttaani suuntasi kodinelektroniikkakauppaan ostamaan uutta. Kuollut reititin oli peräisin entiseltä työhuoneelta, ja vanhan kotona olleen laitteen olin hyväntahtoisessa typeryydessäni antanut jollekin kiittämättömälle paskiaiselle. Vastaisuudessa pidän laitteet itselläni kaapissa homehtumassa niin kauan että niiden käyttämät protokollat vanhenevat koko universumin kanssa yhteensopimattomaksi, sillä koskaan ei voi tietää. Uusi reititin saatiin asennetuksi, ja verkko kutakuinkin toimivaksi sekä työhuoneessa että asuinkerroksissa.

Omakehuviikko

Viikolla 4.-8.3. vietetään Minä olen hyvä! -teemaviikkoa, ja Työpisteen linkki kehottaa listaamaan kymmenen pientä asiaa, joista on ylpeä. Listatkaa tekin.

Seismologi Espoossa*

Hetkittäin pelkään että olen ajanut itseni ammatilliseen umpikujaan. Tutkin kaupunkisuojelua ja ajoittain teen suunnitelmia korjausrakentamiskohteisiin, mutta en tule koskaan saamaan oman alani työtä Italiassa, ellen sitten yksityisinä toimeksiantoina. Yksityiset toimeksiannot ovat ikäviä, koska suunnittelijan täytyy toimia toimeksiantajan puolella, ilkeitä museoviranomaisia vastaan. Olen ihan kohtuullisen hyvä työssäni, vaikka kansa tietää että suunnitelma on parasta antaa insinööri x:n tehtäväksi, koska insinöörillä on suhteita ja rakennuslupahakemus menee läpi. Niin ovat menneet minunkin lupani, mutta väliäkö tuolla. Suomeen muuttaminen

Omron Walking Style II

Olen tehnyt kunnioittavan kolmen euron investoinnin Muorilta sosialisoimani askelmittarin uusiin paristoihin, ja myös paksujen akkojen iltakävelykerho (mukana uutena jäsenenä myös paksu mies) on herännyt talviuniltaan. Kymppitonni päivässä ja kolme varttia reipasta (välineurheiluvälineen mukaan aerobista) kävelyä ainakin kolmesti viikossa vaikuttaa juuri parahultaiselta peruskuntotavoitteelta. Jota voisin täydentää Pilates-Wii:llä, mikäli vihjailuni syntymäpäivälahjatoiveesta otetaan kuuleviin korviin, eli todennäköisesti ei.

Paddy

Tänään taidan vetää pääni täyteen muistellen vihreää saarta, ja jos en ole poistanut iTunesiin lataamia Eurodekkareita, saa komissaario Jack Driscoll pitää minulle seuraa.

Anjovispizza

Söin viime lauantaina anjovispizzaa, jota kaikissa muissa Tuppulan pizzerioissa kutsutaan napolilaiseksi paitsi napolilaissyntyisen omistajan pitämässä kantapizzeriassa roomalaiseksi. Sain ruodon nielurisaani. Se ei lähtenyt leipää syömällä, ei pizzanreunoillakaan, mutta ei siitä ihmeemmin haittaakaan ollut. Etsin ruotoa kotimenetelmillä, eli IKEAn FRÄCK –parranajopeiliä ja iPhonen fikkaria käyttäen, mutta eihän kurkussa mitään näkynyt. Muutaman päivän kärvistelyn jälkeen menin omalääkärille jonottamaan, mutta sain puhelun siitä että seuraavalle viikolle varaamani erikoislääkäriaika oli siirtynyt ajankohtaan heti tai vaihtoehtoisesti hamaan tulevaisuuteen. Valitsin erikoislääkärin,

20 syytä asua Tuppulassa

Olen aiemmin listannut 20 syytä olla asumatta Italiassa, mutta kun ulkosuomalaisten fb-ryhmässä mietittiin mitä kukin jäisi kaipaamaan nykyisestä asuinmaastaan jos joutuisi/pääsisi muuttamaan takaisin Suomeen, päätin minäkin listata omani. Ajatus pahvisen matkalaukun pakkaamisesta ei ole koskaan täysin haudattu. Mesdames et Messieurs; 20 syytä asua Italiassa Tuppulassa: Lähikaupan mortadella. Joonianmeri Ristorante Modò rustico pasticciotto Aamukahvi piazzan baarissa Kesäkahvi jäillä ja mantelimaidolla Lämpimät kesäillat piazzalla Korput Oma tupa. Ei asuntolainaa. Oma lupa. Ei työnantajaa, eikä vuokraisäntää. Työmatkat. Niitä ei

Dropout

Vaikken pidäkään Haaviston koulutusta tai koulutuksen puuttumista minkäänlaisena kynnyskysymyksenä äänestämisessä, ymmärrän hyvin niitä joita asia sieppaa. Kun olis edes putkimiehen paperit, huokaisi jo ykköskierroksella eräs ammattitaitoa arvostava henkilö molemmista jotenmiten äänestettäväksi kelpaavista kandidaateista. Maailma on kyllästymiseen asti täynnä billgateseja, stevejobseja, markzuckerbergeja sunmuita Harvard-dropout-thinks-out-of-the-box -vihaisia nuoria miehiä. Ja arvatenkin niitä kympin tyttöjä, jotka siivoavat jäljet, jonka jälkeen menevät kotiinsa ja siivoavat lisää. Korkeakoulututkinto on toki joillakin aloilla vielä arvossaan, niinkuin näkyi Suomen mediaa puhuttaneessa viimesyksyisessä valelääkärijupakassa. Objektiivisesti ajatellen monta

Quattrocchi

Quattrocchi, neljä silmää, on paitsi sukunimi, myös sympaattinen italialainen haukkumasana rillipäille, joita perheessämme on kolme (3) kappaletta. Italiattarelle piti keväisen näkötarkastuksen perusteella vaihtaa linssit kesän jälkeen, mutta sain itseäni niskasta kiinni vasta kun Huhtipoika oli naamioitumisleikin huumassa laittanut lasinsa lastenhuoneen lattialle ja villiintynyt tyttölauma oli juossut niiden yli. Sulttaanin rillit olivat pikaliimalla kasassa jo vuodesta yksi ja kaksi, sen jälkeen kun Huhtipoikaa oltiin kielletty kiipeilemässä pääteraiteen päätystopparissa Terminin rautatieasemalla, ja tämä kiellosta tulistuneena oli huitaissut ilonpilaajaa

Top