Kategoria: Oma napa

2011

Viimevuotisen retrosilmäyksen mallin mukaan: Tammikuussa esittelin keittiöni kulmakivet ja tunsin haikeutta Tammisaaren synnytysosaston puolesta. Helmikuussa osallistuin yhteen seitsemänkohtaiseen tunnustukseen paljastaen itsestäni uusia, ehkä ennestään tuntemattomia puolia, sekä tein Buttermilk Bisquitsin innoittamana aikamatkan menneeseen (mukana mm. vanhaa kuvamateriaalia!!). Maaliskuussa mietin ydinvoiman turvallisuutta, joka tietysti Suomessa on aivan omaa poikkeusluokkaansa, sekä kiitin Virpiä. Huhtikuussa löin pöytään natsikortin. Toukokuussa vietimme kymmenvuotishääpäivää, niin myötä- kuin vastamäessä. Kiireisen kesäkuun lopulla lensin Suvisuomeen. Heinäkuussa mietin miten selittää Utøyan tapahtumat lapsille, marssin Helsinki

Tunnustuksia

Sain Lady Dadalta prenikan ja totuusavautumishaasteen, jossa pitää kertoa faktoja itsestään. Palkkioksi saa määrätä muutaman mieleisensä bloggarin tekemään saman (se vaikein kohta, ei niin etteikö mieleisiä bloggareita olisi, mutta ei niitä aina viitsisi ruveta vaivaamaan). 1. Lempiruoka: lähes mikä tahansa mutsin, veljeni Automiehen, Mamma Marian, chef Leonardo Marcun tai itseni tekemä. 2. Lempimakeinen: öö, tumma chilisuklaa? 3. Lempiluettava: ks. Kirjameemi. Etenkin kaunokirjallisuuden lukemisen suhteen elän aiemmin lukemani koroilla: kaiken käytettävissä olevan ajan käytän ammattikirjallisuuteen, ja

Matkasaarnaaja

Tuppulasta Ouluun on aivan tolkuttoman pitkä matka. Lähtövalmisteluja tehdessäni ehdin jo miettiä että jos tietäisin eläväni viimeistä päivää, paistaisin varmaan kaapin täyteen pinaattilettuja. Sitäkään en ehtinyt ihan loppuun asti suorittaa, mutta onneksi lapsilla on isä. Enempäänkin olisi ollut tarkoitus venyä, mutta nyt keskityn loppuviikon puolikuntoisena oleskeluun ja maanantai-aamun paluulentoon.

Leikitään kauneutta

Kaikki lähti oikeastaan siitä, että tarvitsin huulipunaa vampyyrille. Ihan mitä tahansa huulipunaa, mutta koska olin vuosia sitten heittänyt pois kaikki ikiaikaisen vanhat ja härskiintyneet meikit, ei kotoa löytynyt mitään. Tai vaihtoehtoisesti kaikki lähti tunnustuksesta jonka tein Piilomajan Violetille YSL-valokynän ja Chanel Rouge noir 18 -huulipunan käsilaukkuinventaariossa nähtyäni: minun teki pitkästä aikaa mieli meikata. Marssin hyvinvarustettuun tuppulalaiseen kosmetiikkamyymälään, annoin myyjättären (luotto-geometrani naisystävä) meikata itseni, sen jälkeen join aperitiivin visagistan kanssa, poistatin pesukarhumaisen rajauskynän, ja muutaman tuotteen

Lakritsi

Silloin kun onni on myöten ja reittini käy erboristerian kautta, viisitoista vuotta sitten ostamani Luhdan poplarin taskusta voi löytyä pieni rahiseva metallirasia. Pastillit sisältävät lakritsia, luontaista aromia ja anista, eivät muuta. Leone on ennen Italian yhdistymistä perustettu torinolainen lafka, joka ilmeisesti saapui kolonialistisen miehittäjävaltion siivellä hyödyntämään Molempain Sisiliain kuningaskunnan lakritsivaroja. Muuta selitystä en viehkolle pakkaukselle keksi.

Neukkuteknologiaa

Siivosin viikonloppuna kodista erilaisia tukuperiä joista keräsin lajiteltavaksi, pois heitettäväksi ja varastoitavaksi yhteensä ison paperikassillisen johtoja, plugeja, piuhoja, kaukosäätimiä, floppyja, IomegaZip-lukijan, PS/2-porttihiiren, hylättyjä headsettejä, webbikameroita ja akkulatureita joka lähtöön. Oli rannekellokin. En käytä enkä varmaan viimeiseen kolmeenkymmeneen vuoteen ole käyttänyt rannekelloa kuin satunnaisesti, mutta merihenkinen Raketa 24h näytöllä on hieno vimpain. Se ei aivan pysy ajassa, mutta kunhan nyt sinnepäin. 24h kello on mielestäni aina ollut järkeenkäyvämpi, kun lyhyt viisari on aamulla idässä, päivällä etelässä

Inventaario

Vastaan Miian haasteeseen, johan edellisestä käsilaukkuinventaariosta on kulunut yli vuosi. Koska m-mekon olkalaukkuni on kauhtunut ja rispaantunut vallan säädyttömään kuntoon, käytän tällä hetkellä käsilaukkuna kierrätyskankaasta naisvankilassa ommeltua kangaskassia, joka paremman puutteessa saa mennä. Muutaman vuoden vastaanpyristelyn jälkeen ostan jälleen haalistuvan ja kalliin markiisikangaslaukun, koska en ilmankaan osaa olla. Kassista löytyy: luuri Vanhassa Raumassa sijaitsevasta taidekäsityökaupasta ostamassani puhepussissa; kuulokkeet scuola maternan lounasseteleitä kuitukärkikynä lompakko (Lumi Lasipalatsin designmarkkinoilta) nenäliinat: milloin en niistä allergiasta johtuen, olen muuten vaan vilustunut

Kauppasaarto

Viikon ruokalistan suunnittelu ei kuulu vahvempiini, mutta joskus yritän kuitenkin ennakoida seuraavaa päivää, varsinkin jos käteen on jäänyt ylimääräistä kun vuokraisäntä ei enää kolkutakaan kuun viidestoista. Tehdessäni ruhtinaallisia kahdenkympin kauppoja vitsailin asiasta lähikauppiaalle, ja sain kauppiaan pojalta, klassisesta lyseosta huolimatta salaminleikkaajaksi alennetulta nuorukaiselta vastauksen: niin, meidän on pakko suunnitella ruokalista etukäteen koska me teemme töitä. Jo on helvetti. Italiassa yleensä ja tuppukylissä erityisesti, tai päinvastoin, on tapana etteivät ihmiset pidä huolta omista asioistaan. Ystävien ja

Vaaka

En ollut uskaltautunut vaa’alle ainakaan kolmeen vuoteen, ja kun viimein päätin katsoa totuutta silmästä silmään, totesin painavani kolme kiloa enemmän kuin pelkäsin, ja seitsemän kiloa enemmän kuin mitä olin viime punnituksessa painanut. Että ei se paino vaan mitat, ja painontarkkailuun riittää jos mahtuu samoihin vaatteisiin, ja blaa blaa. Ilmeisesti jatkuvasti kiristyvään vyötärökaitaleeseen tottuu, ja ne housut jotka eivät mahdu päälle ovat varmastikin kutistuneet pesussa. En ole siis tarkkaillut painoani, enkä syömistäni. Tunnettu tosiasia on että

Ti amo

Vietämme Sulttaanin kanssa kymmenvuotishääpäivää tänään. Liittomme on kestänyt pidempään kuin ruokapöytämme (siihen tuli reikä barbien jalalla lyöden), aviovuode (viilutettua mukapuuta, poikki ja liimattu), höyrypesuri, kahvinkeitin, silitysrauta tai jääkaappipakastin (huollon kustannusarviota vertaillaan uuteen kodinkoneeseen, joka tulee varmuudella kestämään edellistä vähemmän). Kymmenen vuotta sitten pienessä barokkikirkossa lupasimme rakastaa toisiamme niin myötä- kuin kuin vastoinkäymisissä. Vastoinkäymisten määrä on yllättänyt, mutta toisaalta Derek K. Millerin koskettavaa viimeistä postausta siteeraten, olemme olleet onnekkaita koska emme ole (kovin usein) joutuneet miettimään mistä saisimme

Top