Kategoria: politiikka

Parlamenttivaalit

Italia äänestää parlamenttivaaleissa helmikuun 24.-25. päivinä. Suurimman poliittisen voiman muodostavat edelleen nukkuvat ja päättämättömät, eikä kansalaisten usko vaikutusmahdollisuuksiinsa ole kovin korkeissa kantimissa. En syytä heitä. Todellista valtaa käytetään laitoksissa, liikepankeissa, kabineteissa, AY-liikkeessä, ja nämä pallit tulevat keikkumaan vasta kun viimeinenkin työtätekevä italialainen on kuollut nälkään tai muuttanut maasta narulla kiinnisidotun pahvisen matkalaukkunsa kanssa.. Vaikka Pravda on kaivanut raflaavaan artikkeliinsa jostain peräkylän baarista muutaman fasistitervehdyksiä kameramiehille esittävän huru-ukon, sai uusfasistiseksi luokiteltu Forza Nuova edellisissä parlamenttivaaleissa vain 0,3% äänistä.

Viikon mediakatsaus

Nollatoleranssi-Suomessa käydään kovin ottein taisteluun nettipiratismia vastaan, ja Nalle Puh -läppärit takavarikoidaan virkavallan toimesta. Stazzy valittaa, aiheesta, että e-kirjat ovat liian kalliita. Niin ovat e-lehdetkin. Voiko digi-Akkarin kohtuullinen hinta olla 2,99 jos paperinen lehti Italian perille kannettuna maksaa vain 2,73? #eKirjaGallup Verkkohesarille tuli maksumuuri, jonka ohittaminen tosin on helppoa. Riippumatta siitä onko maksumuurin kiertäminen oikein tai väärin, joutuvat mediatalot jatkossa ratkaisemaan kannattavuusongelmansa. Mielellään kiskomalla sähköisestä formaatista paperilehden hintaa ilman logistiikkakuluja ja tekemällä sisällöntuottajien kanssa paskoja sopimuksia.

Equitalia

Veroviraston (Agenzia delle Entrate, 51%) ja kansaneläkelaitoksen (INPS, 49%) omistama perintätoimisto Equitalia on joutunut toistuvien iskujen kohteeksi: on heitelty molotoveja, lähetetty kirjepommeja. Viime viikolla Bergamon maakunnassa verovirastossa riehunut keskiäkäinen yrittäjä oli ottanut virkailijan panttivangiksi. Sopii miettiä kuinka vaarallinen voi olla henkilö jolla ei ole (enää) mitään menetettävää, ja joka aikoo päättää päivänsä ja ehkä siinä samalla tehdä palveluksen samassa asemassa oleville. Tai edes kostaa. Pravdan mukaan Italian mediassa näyttävästi uutisoitujen pienyrittäjien itsemurhatapauksien taustalla nähdään teknisen hallituksen pääministerin Mario Montin veronkorotukset ja

Bella Ciao

Fasisimista vapautumisen muistojuhla: makaan sohvalla yläikkunasta lankeavassa auringonvalon kiilassa, nuuhkin vieressäni lepäävän tyttären hiuksia, kuulen piazzalta torvisoittokunnan soittavan Bella Ciao:ta. Vähältä piti etteivät lakkauttaneet koko juhlaa, tai tiedä häntä, kunhan suutaan soittivat. Minulle sopii mainiosti syntymäpäivän jälkeinen taattu lepopäivä.

Hihamerkit

En nyt sitten malttanut olla kirjoittamatta tästä perssuomalaissesta eduskunta-avustajasta, joka päästi sivu suun loistavan mahdollisuuden olla ihan hiljaa. Koska sinänsä vitsinä ehdotetuista hihamerkeistä tuli monille kielteisiä mielleyhdistelmiä, poistettiin alkuperäinen postaus Uuden Suomen sivuilta, ja muu media pääsi tarkoitushakuisesti löylyttämään tyttöparkaa, joka ei ihan vielä ollut ymmärtänyt että politiikassa näin on tapana tehdä. On mahdotonta arvioida kuinka paljon Silvio Berlusconin typerät vitsit ovat vaikuttaneet koko Italian uskottavuuteen ja mittavan ulkomaanvelan korkoon, ja ällistyttävää kuinka suuren huomion

Kotihoidon tuki

Nyt loppuu sitten minunkin kateensävyttämä reposteluni siitä kuinka hyvin Suomessa on lastenhoito järjestetty, kun kotihoidon tukeen oikeutettavaa aikaa lyhennetään. Voi olla totta sekin väite ettei kenenkään oikeastaan kuuluisi maksaa vanhemmille siitä että hoitavat oman lapsensa, mutta niin kauan kun kuntien kuitenkin täytyy järjestää tuottavan elinkeinosektorin käytettäväksi vapautuvien vanhempien jälkikasvulle hoitopaikka, voi säästön syntymisestä väännetty excel-kakku näyttää plussaa, nollaa tai miinusta riippuen siitä kuinka suuriin verotettaviin tuloihin vanhempien arvioidaan pääsevän, löytävätkö hoitovapaasijaisena työllistyneet uuden työpaikan vai

FB-vaalit

Täältä kaukaa katseltuna näyttää siltä että Suomeen ollaan saatu ihan oikeat fb-vaalit. Naamakirjavaaleissa ehdokkaat yksinkertaistetaan selkeiksi tyypeiksi, kuten vaikka homoksi ja riistoporvariksi. Heistä julkaistaan postauksia jotka koostuvat irrallisista lauseista ja vastauksista kysymyksiin, jotka eivät millään lailla liity Tasavallan presidentin toimenkuvaan. Totta puhuen kukaan ei tiedä mikä on presidentin toimenkuva, minäkään. Postauksia jaetaan ja peukutetaan. Reipas yksinkertaistaminen on tervetullutta, sillä se uppoaa somessa parhaiten. Innokkaimmat laittavat profiilikuvaansa badgen. Vaalipäivän aamuna kaikki ovat jo riidelleet kaikkien kanssa,

Dropout

Vaikken pidäkään Haaviston koulutusta tai koulutuksen puuttumista minkäänlaisena kynnyskysymyksenä äänestämisessä, ymmärrän hyvin niitä joita asia sieppaa. Kun olis edes putkimiehen paperit, huokaisi jo ykköskierroksella eräs ammattitaitoa arvostava henkilö molemmista jotenmiten äänestettäväksi kelpaavista kandidaateista. Maailma on kyllästymiseen asti täynnä billgateseja, stevejobseja, markzuckerbergeja sunmuita Harvard-dropout-thinks-out-of-the-box -vihaisia nuoria miehiä. Ja arvatenkin niitä kympin tyttöjä, jotka siivoavat jäljet, jonka jälkeen menevät kotiinsa ja siivoavat lisää. Korkeakoulututkinto on toki joillakin aloilla vielä arvossaan, niinkuin näkyi Suomen mediaa puhuttaneessa viimesyksyisessä valelääkärijupakassa. Objektiivisesti ajatellen monta

Suvaitsevaiston fasismi ja darwinismi

Kun kuulin että Suomessa meuhataan jälkihaloslaisena aikana kukoistavasta suvaitsevaiston fasismista ja darwinismista, ensimmäinen ajatukseni oli että kyseessä olisi jonkinlainen uuskielinen ilmaisu. Fasisimihan on ikävä ja suvaitsematon asia, ja erityisen ikävää on se kun suvaitsevaisto ei suvaitse fasismia. Eiku. Luotettavalta taholta luin että suvaitsevaiston maailmanlaajuiset etsinnät oltaisiin lopetettu tuloksettomina. En ole siitä lainkaan hämmästynyt. Kukkahatun konseptin nyt vielä tajuaa, mutta mitään suvaitsemattomat kukkahatut eivät ainakaan minun ymmärrykseni mukaan voi olla suvaitsevaiston synonyymi. Ehkä suvaitsevaisto koostuu puunhalaajista, mokuttajista ja

Pakkoyrittäjä

Pravdan pääkirjoituksessa kirjoitettiin päivä pari sitten pakkoyrittäjyydestä, niin kuin olisi uusikin ilmiö. Ja pah! Koska joissakin maissa, kuten Boliviassa ja Ugandassa, yrittäjäksi ryhtyminen on monille ainut mahdollisuus tehdä työtä ja hankkia elanto, yrittäjyys on näissä maissa erittäin yleistä. GEM-tutkimuksessa tätä ilmiötä kutsutaan pakkoyrittäjyydeksi. Kehittyneissä teollisuusmaissa, kuten Suomessa, tällainen pakkoyrittäjyys on vähäistä ja noin 80 prosenttia yrittäjistä on valinnut yrittäjyyden omasta tahdostaan. Sen sijaan epäkehittyneissä teollisuusmaissa kuten Italiassa yrittäjyys on melko yleistä, koska ilman jonkun sortin tuloja

Top