Kategoria: Ruokatorstai

Cozze gratinate

*Gratinoidut sinisimpukat, jouluaaton pöydästämme, s’il vous plait! 1/2 kg sinisimpukoita oliiviöljyä (extra vergine d’oliva) korppujauhoja sardinialaista pecorinoa valkosipulia mustapippuria persiljaa Harjaa sinisimpukat puhtaaksi teräsvillalla ym. ja avaa veitsellä poistaen toinen kuorenpuolisko. Sekoita keskenään korppujauhot, pecorino, hienonnettu valkosipuli, hienonnettu persilja ja mustapippuri. Lado simpukat uunivuokaan, ripottele päälle korppujauhosekoitus. Kaada päälle ohuena nauhana hyvää neitsytöljyä. Paista uunissa n. 200°C kunnes simpukat ovat kypsiä.

Lussekatit

Kaikenlaista voi kokeilla kerran, mutta jos tekemänsä toistaa, tulee siitä paha tapa tai traditio. Koska näin on päässyt käymään, poimin vanhoista postauksista framille reseptin, Ruotsissa asuvan ystäväni Annelin Lussekatit: 0,5 l maitoa 0,5 g sahramia 1 tl suolaa 2,5 dl sokeria 50 g hiivaa 150 g voita vehnäjauhoja tarpeeksi koristeluun rusinoita Liota haaleaan maitoon sahrami, suola, 0,5 dl sokeria ja hiiva sekä niin paljon jauhoja että taikina on puuromaista. Anna nousta puolisen tuntia, niin että taikina kuplii.

Pipariksi

Italiassa on hankalaa saada siirappia, tai näin minä sitä kerran Lidl’in mainoksessa mutta Tuppulan kaupan hyllylle asti se ei silti päässyt. Olemme tehneet siitä huolimatta ihan kelvollisia pipareita reseptillä, jossa siirapin sijaan käytetään ruskeaa sokeria: 300 g voita 2 munaa 5 dl tummaa sokeria 1 1/2 dl kermaa 1 tl neilikkaa 1 tl kardemummaa 1 tl inkivääriä 2 tl kanelia 1 tl ruokasoodaa 550 g vehnäjauhoja Voi sulatetaan ja annetaan jäähtyä. Mausteet ja sooda sekoitetaan

Rustico

Rustico on tyypillinen lecceläinen pikkusuolainen, joita nautitaan yleensä kahvilassa aamupäivällä (varhain kahviloissa on vain makeaa). Jos jokaisena työpäivänä syö yhden rusticon kello kymmenen maissa, se tietää kymmenen kilon ylipainokertymää viidessä vuodessa. Se saattaa jopa olla kaiken tämän arvoista. Kaupasta saa isompia vaatteita. Viime viikolla kiinteistöviraston virkailijarouva ratkaisi todella kinkkisen ongelman ja vaihtoi päittäin kiinteistörekisterinumeroon vuonna yksi ja kaksi nakkisodan jälkeen liitetyn väärän pohjapiirroksen ilman kaikkien osapuolten kuulemista ja valtuutusten keräämistä maailman toreilta ja turuilta, kun

Zucchine in agro-dolce

Kauden vihannesten suosiminen on hyvä juttu, mutta silloin kun kausi on meneillään voi vihanneksia tulla liikaakin: ensin luomukauppiaan kassissa, sitten tuttavien ystävällisesti lahjoittamana. Poiskaan niitä ei raatsi heittää, elleivät ehdi homehtua jääkaapissa. Eräs suosikkiresepteistäni on hapanimelät kesäkurpitsat: zucchinien ei kuuluisi olla kovin isoja. Tarvitaan: kesäkurpitsaa sormenvahvuisiksi tikuiksi leikattuna 2 rkl oliiviöljyä 1 valkosipulinkynsi chilipalko (suolasardelleja, joka EI ole sama asia kuin Abban mausteliemessä lilluva kilohaili) ruokosokeria 1 tl tilkka balsamiviinietikkaa suolaa kourallinen rusinoita kourallinen pinjansiemeniä

Frisa

Frisa on hapatetusta durumvehnätaikinasta leivottu korppu. Sämpylän kokoiset leipäset halkaistaan kuumana rautalangalla ja kuivatetaan uunissa. Kun kesäkausi alkaa, ei iltaisin tarvitsekaan laittaa muuta ruokaa. Pöytään katetaan: vesikulho, suolamylly, öljykannu, tomaatteja. Lisäksi kelpaa mitä kaapista löytyy: tonnikalaa, kapriksia, hyasintinsukuisia villisipuleita (lampascioni), aurinkokuivattuja tomaatteja, oliivipateeta, oliiveja, latva-artisokkaa öljyssä, munakoisoa öljyssä, sieniä, rucolaa, basilikaa, oreganoa, hapatettua herajuustoa (ricotta scante)… Korppu kastetaan vedessä: noin minuutin uittaminen riittää. Tomaatti leikataan tai puraistaan rikki ja litistetään korpun päälle. Päälle ripotellaan suolaa

Arkitehdin pinaattilätyt

Homage to Kaj Franck & Bertel Gardberg Kranttujen kakaroiden raati on kelpuuttanut ruokalistalleen pinaattiletut, joita he ovat oppineet syömään mummolassa. Koska Italiasta ei saa einespinaattilettuja, on paskamutsin täytynyt ottaa itseään niskasta ja paistaa ns. oikeita. Sen jälkeen einespinaattiletut eivät ole kelvanneet Suomessakaan. Onneksi pinaattilettuja on helppo valmistaa. pinaattia (n. 150 g pakastettua tai pieni muovipussillinen tuoretta) 1/2 l maitoa 2 kananmunaa 2 1/2 dl vehnäjauhoja 1/2 tl suolaa 3 rkl oliiviöljyä Keitetyt ja valutetut pinaatit

Pizza

Tein iltana eräänä Sulttaanille ja itselleni ihan diskreetin pizzan, pienen pakon inspiroimana koska leipää ei ollut kaapissa ja lähikauppa oli kiinni (minäkö lähtisin iltapäivällä kersojen kanssa autolla supermarkettiin?). Pizzan päälle tuli edellispäiväinen tomaattikastike, puristettua valkosipulia, oreganoa ja oliiviöljyä, ei mozzarellaa: marinara siis. Pizza on makuasia. Minä olen syönyt sekä elämäni parhaimman että pahimman pizzan Italiassa: ensimmäinen oli margherita Trianonissa, toinen jonkun sortin hiirimatto Tuppulassa. Napolilaisen pizzan taikinassa on vettä, suolaa, jauhoja, hiivaa. Piste. Aivan ilmeisesti

Cummare Elenan focaccia

Erilaisia keitettäviä heiniä voi tarjoilla focacciana, niin ne kelpaavat myös vähemmän asiaan vihkiytyneille. Yleensä focacciaan päätyy salaattisikurin tai endiivin sukukunta, cicoria asparago, ota noista nyt selvää. 750 g vehnäjauhoa 1 vajaa rkl suolaa 1/2-1/4 hiivaa 1 lasillinen (1,2 dl) oliiviöljyä 1 lasillinen valkoviiniä 1 lasillinen vettä Jos tarpeen, lisää vettä, viiniä ja öljyä samassa suhteessa. Laita piirasvuokaan tai uunipellille kerros taikinaa, väliin keitetyt/paistinpannussa nuudutetut heinät, päälle toinen kerros taikinaa. Anna hiivan nostattaa taikinaa noin tunnin,

Pitta di patate

Pitta di patate on oikeastaan uuniperunasoseen tapaan tehty piirakka, etymologisesti sukua pitaleivälle, pizzalle ja ja kreikkalaisille piirakoille – prassopitta on Kreikassa purjopiirakka, ja Tuppulan katedraalissakin pidettiin messu latinaksi ja kreikaksi vastauskonpuhdistukseen saakka, että se siitä idän ja lännen kirkon erosta tuhatluvulla. Oheinen resepti on kirjoitettu muistiin kunnioitettavat kaksitoista vuotta sitten Italiattaren kummisedän Arkkienkelin sanelemana pescaralaisen opiskelijakommuunin Baabelin kieltensekoituksessa: kaksi tuppulalaista, kaksi kreikkalaista, yksi suomalainen, yksi palestiinalainen ja sokerina pohjalla, vai pitäisikö sanoa kirsikkana kakun päällä

Top