Kategoria: siirtolaiskirjeitä

Kadonnutta joulua etsimässä

Ulkosuomalaisfoorumeilla ja -blogeissa nousee aina joulun alla päällimmäiseksi aiheeksi se, kuinka joulu ei oikein tunnu joululta kun lunta ei ole ja joulupallot roikkuvat palmussa, eteläisen pallonpuoliskon joulunvietosta nyt puhumattakaan. Myönnetään, joulumuorit bikineissä saattaisivat olla minullekin liikaa. Ensimmäisenä italialaisena joulunani raahasin periaatteessa kai buddhalaisen kurssikaverini jouluyön messuun Santa Maria del Fioren katedraaliin ennen ulkojapanilaista kurisumasun viettoa, ja muistakin Italiassa vietetyistä jouluista minulle on kertynyt muistoja, jotka kuuluvat joulun tunnelmaan. Ehkä jos kohtalo heittäisi perheemme raukoille rajoille, kaipaisin

Joulukalenteri 6: Terveisiä maailmalta

Yli miljoona suomalaista asuu ulkomailla. Suomalaisia löytyy Ruotsista ja Pohjois-Amerikasta, mutta myös Tyynenmeren saarilta ja Afrikan kaukaisimmista kolkista. Hesarin uusi Terveisiä maailmalta -palvelu kerää yhteen suomalaiset uusissa kotimaissaan, ja mikä voisikaan olla sen parempaa, ulkosuomalaiset ovat yksi niistä viiteryhmistä joihin kaikkein voimakkaimmin samastun. Palvelussa ulkosuomalaishenkilö kirjoittaa terveiset postikorttiin, ja hänen asuinpaikkansa ilmestyy kartalle punaisena nuppineulana, jota klikkaamalla terveiset näkyvät. Kortissa voi kertoa elämästään ulkomailla ja lisätä vaikka valokuvan. Kartalla oli jo tänä aamupäivänä muutamia tuttuja.

Valtavirtaa

Lapsiraukoilla on jo nuoresta iästään huolimatta kokemuksia siitä, että heille tärkeät jutut eivät ole valtavirtaa, ja kun he niistä puhuvat, ei kukaan ymmärrä. Joku sentään saattaa teeskennellä kiinnostunutta. Kun Italiatar scuola maternaan mennessään huomasi ettei jengi tunne muumeja, hän järkyttyi havainnostaan niin ettei katsonut videoita vuoteen. Huhtipoika näyttää hieman välinpitämättömämmältä ymmärretyksi tulemisen suhteen, ja sinnikkäästi kuvailee sekä piirtää ystävilleen rakkaita lintujaan ja niiden urheaa taistelua vihreitä sikoja vastaan. En ole tarkoituksella kieltänyt lapsilta valtavirtajuttuja, mutta

Vadelmavenepakolainen

Almedalsbibliotekissä 1970-luvun alkuvuosien paikallislehtien mikrofilmeillä. Aloitan Gotlands Allehandan numeroista tammikuu 1970. Koska Östertullin purkukorttelia ei mainita, hyppään tammikuuhun 1972 ja löydän johtolangan siihen, että keskustelua on käyty edellisenä syksynä: korttelin purku on aloitettu lokakuussa 1971. Muita toistuvia aiheita ovat kauppiaiden huoli A-gatanin liikennejärjestelyistä, kaupan painopisteen siirtyminen Österportin ulkopuolelle, ilta-aukioloaikojen pidentämisen tarpeellisuus tai tarpeettomuus. DDT on juuri kielletty, sen pitoisuuksia mitataan Itämeren kaloista. Biafrassa soditaan, ja kohta myös Vietnamissa. Vaikka modernisaatiouskoon on tullut ryppy, niin Volvolla

Sinut

Luin Memmumartiniquen houkuttelemana Umayya Abu-Hannan kirjan Sinut. Muori kertoo Umayyan muuttaneen maasta. Häntä tosiaan taidettiin vihata Suomessa, totean googlattuani. Hommafoorumi toivottaa tervemenoa. Ns. taviksienkin mielestä itsenäisyyspäivän vastaanotolla käyttämänsä iltapuku oli mautonta huomiontavoittelua, ja Tasavallan Presidentille kättelyssä ojennettu tyttären kirje oli etikettivirhe. Pysyisi kiitollisena, hiljaa ja huppu päässä, vaikkei täällä huppupäitäkään tahdottaisi katsella. Keskiäkäisestä Umayyasta on tuskin iloa edes ns. ammattimokuttajalle. Ritva Liisa Snellmanin Helsingin Sanomiin kirjoittamassa artikkelissa Umayyan mielestä monikulttuurisuustyö on trivialisoitunut puuhasteluksi, joka muistuttaa enemmän

Ti amo

Vietämme Sulttaanin kanssa kymmenvuotishääpäivää tänään. Liittomme on kestänyt pidempään kuin ruokapöytämme (siihen tuli reikä barbien jalalla lyöden), aviovuode (viilutettua mukapuuta, poikki ja liimattu), höyrypesuri, kahvinkeitin, silitysrauta tai jääkaappipakastin (huollon kustannusarviota vertaillaan uuteen kodinkoneeseen, joka tulee varmuudella kestämään edellistä vähemmän). Kymmenen vuotta sitten pienessä barokkikirkossa lupasimme rakastaa toisiamme niin myötä- kuin kuin vastoinkäymisissä. Vastoinkäymisten määrä on yllättänyt, mutta toisaalta Derek K. Millerin koskettavaa viimeistä postausta siteeraten, olemme olleet onnekkaita koska emme ole (kovin usein) joutuneet miettimään mistä saisimme

Pääs jytky

Nyt ja tässä on ehkä itsekritiikin paikka: lukaisin eilisillan ja tämän päivän välillä monta suosittua blogia, joissa ei sanallakaan mainittu vaaleja. Jos haluaisin olla huippusuosittu, postaisin siis tänään kevätverhoista, sillä turha meidän tyttöjen on sekoittaa pikku päätämme politiikalla. Vaalitulos ei ollut yllätys, sen verran sitä on pohjustettu Pravdan yleisökommenteissa. Mitä tahansa aihetta käsittelevään threadiin vedetään kolmannessa kommentissa mukaan somalit. Helsingissä persut sentään menestyivät muuta maata huonommin, vaikka väellä on varmasti omakohtaista kokemusta myös monikulttuurin ongelmakohdista.

Muutamia mietteitä ulkomailla asumisesta

Heti alkuun linkkaan La Dolce Vitan Veran loistavaan postaukseen, jota lainaan otsikkoa myöten. Yleismaailmallisten teorioiden kehittelemistä puhtaasti omanapaisten kokemusten perusteella voidaan hyvinkin kutsua osallistuvaksi havainnoimiseksi, ja muiden samaa aihetta mutta eri napaa tutkineiden kirjoituksiin viittaamalla pohdiskeluun saa syvyyttä, liioittelematta. Kulttuurishokin universaali prosessi esitetään usein kolmi- tai nelivaiheisena, mahdollisesti työkomennuksella olevien ja vaihto-oppilaiden mittaan tehtynä. Siitä puuttuu elinkautista istuvan tuomion peruuttamattomuus, evakon kaipuu. Jossain vaiheessa kotimaahan paluu ei ehkä enää tunnu todennäköiseltä, mahdolliselta tai kannattavalta; paluutoiveen

Top