Kategoria: sisustus

Järjestelyä

Ystävämme Karpaasi oli toiviomatkalla Barin IKEAssa, ja toi meille kaksi pikku-EXPEDITiä. Ne päätyivät lastenhuoneeseen. Latenhuoneen IVAR siirtyy työhuoneelle korvaamaan BILLYä, joka ei kestänyt kalkareniittiseinästä huokunutta luolamaista kosteutta. BILLY päätyy energiajakeeseen, johan se palveli tarkoituksessaan melkein puolitoista vuotta ja kesti jopa kaksi muuttoa, ensin työhuoneelta välivarastoon ja sitten välivarastolta uudelle työhuoneelle. Ihan hyvä suoritus paskalle lastulevyhyllylle. Kuinka monta kertaa IKEA onnistuu uudelleenmyymään meille haaveen siitä että kaikki roina saadaan vihdoinkin järjestykseen? Kindleä tai vastaavaa odotellessa.  

Sängyssä Obaman kanssa

Sähkökirjojen lataaminen luuriin alkoi oikeastaan vitsinä. En olisi voinut uskoa että kirjoja lukee niinkin hyvin puhelimen näytöltä. Aloitin lataamalla Dickensin Joulutarinan ja Karl Marxin Kommunistisen Puolueen manifestin kun ne sai ilmaiseksi, mutta nyt olen lukenut jo Tiikerimutsin ja hyvän pätkän Barack Obaman muistelmateosta. Kotimme sisustuksessa on monia päättämättömyydestä ja liiallisesta perfektionismista johtuvia toiminnallisia epäkohtia, jotka konseptitasolla muistuttavat kuuluisaa valokuvaa Steve Jobsista kämpillään Cupertinossa vuonna 1982. Yksi näistä epäkohdista on se, ettei missään ole kunnollista lukulamppua.

Lastenhuoneesta

Oi mutsi mutsi kirjoitti lastenhuoneiden sisustuksesta japanilaiskustantamon suomalaisia lastenhuoneita esittelevän sisustuskirjan inspiroimana. Kirjaan valitut huoneet olivat tottakai ns. skandinaavista tyyliä edustavia, ja lähes jokaisessa lavastuksessa sisustuksessa oli jotakin värikästä, jotakin luovaa, vanhaa ja klassikkoa. Muumit, Peppi ja Marimekko olivat hyvin esillä. Olen pitänyt lastenhuonetta kulttuurisena konventiona. Konventio tosin puolustaa paikkansa valvotun lapsuuden kulttuurissa, jossa sisätiloissa viljellyt mukulat muussa tapauksessa kylvävät lelunsa koko asuntoon, ja uhkaavat koko asunnon edustavuutta. Viisivuotiaana Italiatar sai oman nurkkauksensa parven välitilaan, jossa

Studio

Juhlistimme toimintavalmista studiota pienimuotoisella aperitiivilla. Kuvassa jengi näyttää olevan tutustumiskierroksella saniteettitilassa, kahta zen-puutarhan hiekkaa IKEA-mööpelille lappavaa metriheikkiä lukuunottamatta. Nyt olen siirtynyt kotona tehtävien muutos-, korjaus- ja huoltotöiden post-it-lappuun, joka on pitkä. Pahoittelen blogihiljaisuutta.

Sänkyhommissa

Kun mööpelit studiolla alkavat löytää paikkansa, on kodin vuoro. En ole intohimoinen sisustaja siinä mielessä että vasiten siirtelisin huonekaluja tai vaihtelisin verhoja, mutta lapsiperheen kodissa eletään jatkuvasti muuttuvaa tilannetta, ja yritän pysyä sen tasalla. Kuten että lapsella olisi huone (kulttuurisidonnainen vaatimus). Että molemmilla lapsilla olisi huone. Että molemmilla lapsilla olisi isompi huone sekä säilytystilaa peleille, leluille, vaatteille. Ehkä jopa kirjoituspöydät, vaikken tunnekaan lapsia jotka tekevät läksyt omassa huoneessaan. Kertoman mukaan niitäkin on, ja sen uskomuksen

Top