Kategoria: uraäiti

Hoppu

Aalto-yliopiston opiskelijat olivat viikon pitämässä workshoppia Tuppulassa. Kiirettä on pitänyt; nyt studio on tyhjä ja hiljainen, ja työpöydällä on kasassa kaikki se minkä olen siihen pinonnut Street Life -seminaarin, kunnallisvaaleista johtuneen pakkoloman ja workshopin aikana. Kalenteri näyttää kahdeksaa päivää armonaikaa kaiken selvittämiseen ennen Suomeen lähtöä. Jos blogissa on hiljaista, niin siihen on olemassa selitys. Kuva: Laura Orelman aukioanalyysi

Toukoblues

Lapset rukoilevat yläkerrassa, Nam myōhō renge kyō, enkä minä tohdi puuttua heidän uskonvapauteensa. Lasken että olen menettänyt jo kokonaisen työviikon kunnallisvaalien vuoksi, ja toteamukset sinun olisi pitänyt ovat tuoneet takaisin jo aikaa pois pysytelleen kivun tarkemmin määrittelemättömään sisäelimeen. Voittajakoaliition kannattajat juhlivat loka-marraskuussa kotiin lähettämänsä kunnanvaltuuston uudelleenvalintaa suurenakin vallankumouksena. Pesen ja säilön talvitakkeja, ompelen koulupuvun pudonneen napin. Huomenna päiväksi kouluun, ylihuomenna jälleen kansallinen vapaapäivä.

Niin myötä- kuin vastamäessä

Niin tuli luvattua, mutta vastamäen määrä on silti yllättänyt. Mikael Niemen mainiossa romaanissa Populäärimusiikkia Vittulajänkältä on kuvaus henkilöstä, muistaakseni päähenkilön parhaan ystävän ankaran lestadiolaisesta isästä, jonka kilvoittelua täynnä olevaa elämää kirjan kertoja, Matti-poika, kuvittelee loputtomaksi ylämäeksi jota tämä ajaa polkupyörällä: mutkan takaa tulee aina uusi ylämäki. Meidän kilvoittelumme ei ole hengellistä laatua, vaan yksinkertaisesti laskennallinen umpikuja, kun ansion hankkimisesta johtuvat kulut ylittävät ansiot, eikä nk. palkkatyötä ole kuin julkisella sektorilla (suhteilla tai palkatta) tai ”yhteistyössä” jonkun

If you pay peanuts…

If you pay peanuts, you get monkeys, sanovat englantilaiset, kun kurjaa palkkaa maksamalla saa huonoja duunareita. Sanonta tuli mieleeni, kun eilisaamuna luin piazzan kahvilassa paikallisesta sanomalehdestä pormestariehdokkaan vaalikampanjasloganin, jossa tämä lupaa valituksi tultuaan säästää kunnan rahoja pelastamalla uppoavan laivan ilmaiseksi työskentelevistä vapaaehtoisista muodostuvan asiantuntijatiimin avulla. Italiassa ilmaista työtä ei teetetä ainoastaan penaalin tylsimmillä kynillä. Kaikenlainen professorin salkunkantajana toimiminen on yliopistomaailmassa suorastaan edellytys etenemiselle, ja yllätykseni vastasaapuneena oli suuri, kun huomasin että arkkitehtitoimistoihin otettiin vain ”harjottelijoita” määrättömäksi

Sattuu ja tapahtuu*

*Sattuu patatuu, kuten Huhtipoika asian ilmaisisi Olimme lauantaina palanneet ikuisuusprojektin, kodin maalaamisen pariin. Kun lapset oli aamulla viety kouluun alkoi armoton raivaaminen ja lopullisen pintamaalin sutiminen raivattuun osaan asuntoa. Suojamuovien ja suojattavan tavaran kanniskelua paikasta toiseen kesti iltakahdeksaan, jolloin lapset palautettiin meille. Tällä kertaa kukaan ei ollut kadonnut. Kylvetin kakarat, ja sillä aikaa Sulttaani haki noutopizzat. Olin valmis nukkumaan taju kankaalla aamuun asti, kun sänkyyn tupsahti syljeskelevä oksennukselta haiseva pikkumies. Lähdin lastenhuoneeseen tutkimaan tuhoja: Huhtipoika

Päivän ekoteko

Mikä onkaan reippaampi tapa aloittaa työviikko, kuin IKEAn hyllyä kasaamalla? Olen jo aiemmin tilittänyt suhdettani kirjoihin allergikon vinkkelistä. Kodin sortumavaaran alaisesta hyllystä iso laatikollinen arkkitehtuurin ja antropologian niteitä muutti joulukuussa studiolle, ja edelleen kaivattaisiin puusepän väliintuloa alun perin painvoimaa uhmanneen rakenteen lujittamiseen. Mahdollisesti kannattaisi laittaa korkkilevyä seinään hyllyn taakse estämään kosteuden siirtymisen kiviaineesta paperiin: jotkut kangaskannet ovat homeessa. Hyvin todennäköisesti tarvittaisiin myös kosteudenpoistajaa, sillä ilmanvaihdon parantaminen auttaa vain rajallisesti jos läpivedon mukana lipuu sumupilvi makuuhuoneen ikkunasta

Tuo tullessas, vie mennessäs

Aamulla: lapset kouluun, tyhjät hanapesuainepullot auton takakonttiin. Vihanneksia koulun lähellä olevasta hedelmäkaupasta. Kauppakassi kotiin, ripusta pyykit, läppäri studiolle. Mukaan kaasumittarin luukun avain sekä IKEA-kassillinen kesävaatteita, jotka tilanpuutteen vuoksi säilötään studion takahuoneeseen tietokonemonitorin alkuperäiseen pahvilaatikkoon. Duunia. Puoleltapäivin kopiolaitokselle tulostamaan työmaakuvia, autoa hakiessa IKEA-kassillinen talvivaatteita studiolta kotiin (…). Hanapesuainekauppa kopiolaitoksen lähellä. Pysäköi auto kotiportin alle kaasumittarin viereen, lue kaasumittari, printit studiolle, täytä nestesaippuapumppu studion vessassa. Soita kaasulaitokselle. Kahvitauko, maito ja leipä lähikaupasta. Vie maito ja auton takakonttiin

Paluu kulutusyhteiskuntaan

Sain Wihurin rahastolta pitkään odottamaani postia, ja suuntasin hankkimaan uuden DVD-soittimen puoli vuotta sitten itsensä irtisanoneen tilalle. Tai oikeastaan päälle, sillä vanhasta nauhurista pelittää vielä VHS, eikä muumiteekkia olla vielä täysin digitalisoitu. Muumit ovat näytelleet merkittävää roolia lisensiaatintutkimuksen valmistumisessa. Kehtaisiko fiktiivisiä henkilöitä kiittää väitöskirjan kansilehdellä, vai menisikö se jo akateemisen instutuution halveeraamisen puolelle? Vuoden mittainen varmuus palkkatulosta on vuosikausia pätkätyöllä eläneelle perheelle pieni mullistus. Euforian riivaamana silitin pyykkikoria korkeamman pinon vaatteita, puhuin suuni puhtaaksi koulun

Ammattiblog(g)aaja

Pravda tiesi jonkun aikaa sitten kertoa, että blogeilla tienaa jo moni suomalainen. Ammattimainen bloginpito olisi unelmaduuni, melkein kuin Pravdan kolumnistin homma, jossa saa palkkaa oman navan julkikaivelusta. Lehtijutun kuva johdatteli ajatuksenjuoksun nuoriin muotibloggareihin jotka pinnallisen, mahdollisesti ennakkoluuloisen mielikuvani mukaan poseeraavat joka päivä uudessa koltussa huulet törrössä ja polvet yhdessä, ja joiden tuloihin lasketaan vaatekauppojen tyrkyttämä tavara. Mikä voisikaan olla kiinnostavampaa kuin nuorten naisten pukeutuminen, paitsi tietysti saman ryhmän riisuutuminen, jolle myöskin on omistettu pari sivustoa

Älä osta mitään -kesä

Ennen lomallelähtöä väänsin kiireellä ja hopulla työmaan alullepistämiseen tarvittavaa paperisotaa: työturvallisuussuunnitelma, hieman yli satasivuinen A4-pinkka, sekä kirjattuja kirjeitä erilaisille virallisille instansseille. Sitten ilmeni että muurarilta jonka olisi pitänyt aloittaa työt puuttui tykkänään pumaska työeläkemaksuista joita hänellä pitäisi olla jo maksettuna, maksa nyt, kerta se on ensimmäinenkin, kaikki pysähtyi kuin seinään ja lähdin lomalle osapuilleen kymppi taskussa. Rahaa luvassa kun työmaa lähtee käyntiin. Tuppulassa kulutus on tarvelähtöistä kun sieltä puuttuvat houkutukset ja näyteikkunashoppailu, joten en tosiaankaan

Top