Kategoria: uraäiti

Osapäiväparatiisi

Aamuvarhaisella töihin, lounastunniksi tai iltapäiväksi rannalle. Lapsirakkaat mummun hoidossa aamupäivän. Kokopäiväinen lomailu saa vielä odottaa, kun insinöörien ja arkkitehtien eläkekassa pitää veistä kurkullani.

Kesälaidun

Vihdoinkin aurinkoinen sunnuntai, ja sen kunniaksi käräytin selkäni. Moista ei olekaan tapahtunut viimeiseen kolmeentoista vuoteen. Vietimme pitkän iltapäivän paratiisilaguunillamme; lapset osallistuivat kanssakylpijöiden hiekankaivuutyömaihin ja Huhtipoika isompien poikien verkkopussikalastukseen oppipoikana. Feikkicrocsilla yritettiin äyskäröidä pikkukalaa, laihoin tuloksin. Koulu loppuu virallisesti 9. päivä, mutta Italiattaren opettajat ovat enemmän kuin vain vihjailleet että kesälaitumille saa jo lähteä. Loma-asuntoon jo muuttaneille kotirouvaäideille uutinen on tervetullut uutinen, eipä tarvitse lähteä kyytimään lapsia rantapaikasta kaupunkiin. Työssäkäyville äideille järjestely on vähemmän tervetullut. Tänään

Salaliittoteoria

Jälleen yhden apurahahakemuksen palatessa kielteisellä päätöksellä olen alkanut elätellä vainoharhaista salaliittoteoriaa, jonka mukaan asuinpakkani ei näytä hyvältä hakemuksessa. Kukapa haluaisi kustantaa rahaston varoilla sangrian litkimistä jossakin palmun alla? …josta sainkin loistavan ajatuksen syntymäpäivävastaanoton tarjoiluun!

Freelancer

Aloitin EU:n uusiutuvan energian viikon kunniaksi nousujohteisen urani freelancerina reaktiomediassa Uusi Musta. Lukekaatten. Uudesta urasta muistui taas mieleeni että keikkahommissa verokortti – tai oikeastaan sen puuttuminen – on minulle edelleen mysteeri. Kun olin noin viiden vuoden Italiassa asumisen jälkeen kypsynyt veroilmoituksen täyttämiseen, soittelin verovirastoon ja sain täytettäväksi pumaskan johon tarvittiin muunmuassa joku leima Italian veroviranomaiselta. Koska edes kirjanpitäjäni ei osannut osoittaa minulle leimoja jakelevaa instanssia, jäi lomake täyttämättä. Jossain vaiheessa karhu luovutti, ja lopetti veroilmoituksen

Naistenpäivän viettoa

Juhlistin kansainvälistä naistenpäivää palaamalla aamulla kotiin saatettuani lapsukaiset kouluun: vietin koko aamupäivän laatuaikaa sohvan kanssa, ja lämmitin lounaaksi mikrossa eilistä lasagnea. Kun oikein väsyttää, niin pitäkääpä huolta itsestänne, siskot!

PuuCee

Työkoneeseen tuli virus, vaikka virustietokantapäivityksen viesti pulpahteleekin näkökentän laidalla päivittäin. Käytännössä se tarkoittaa käyttöjärjestelmän uudelleenasentamista, ja koska lapset ovat lomalla, uudelleenasentamista siten että toimiston neuvotteluhuoneeseen pistetään pystyyn youtube-viihdeasema. Hommassa vierähti koko iltapäivä: ensin asennus ei pelitä koska boottausjärjestysasetuksissa on ykkösenä väärä levyasema, eikä bios aukea muuten kuin painamalla deleteä seitsemän kertaa sekunnissa koneen heittäessä käynnistysvaiheessa herjaa. Sen jälkeen käyttisasennus, verkkokortin ajuriasennus, ja loppu iltapäivä menee ukkoslinnun, tuliketun, adobereaderin, winzipin, skypen ja muun välttämättömän tauhkan parissa.

Väestösuunnittelun lyhyt oppimäärä

Maailman köyhyydestä ja kurjuudesta taannoiseen postaukseen taustoja lukiessani törmäsin sellaiseen laskelmaan, että kolme koulunpenkillä kulutettua vuotta vähentää yhdellä lapsella sitä jälkikasvun liutaa, jonka nainen hedelmällisessä iässä ehtii tuottaa. Tyttöjen koulutus kannattaa. Yhdeksän vuotta peruskoulua = -3 Kolme vuotta lukiota= -1 Seitsemän vuotta perustutkintoon plus laskennalliset kaksi vuotta lisensiaatintyöhön = -3 Kaksi nahkakantista Näillä laskelmilla voisin kymmeneen päästäkseni tehdä joko kolmannen lapsen tai väitöskirjan. Väitöskirjani tutkimuskohteessa noin seitsemänkymmentä vuotta sitten keskimääräinen lapsiluku perhettä kohti oli seitsemän;

Rantaelämää

Kylmien maiden asukkaat suhtautuvat eteläiseen mañana-jengiin ylemmyydentuntoisesti, vaikka totta on että itse kullakin alkaa työteho hyytyä siistissä sisätyössä jo jossain +28 asteen paikkeilla, ja oman lisänsä äänimaailmaan tuo tietokoneen tuuletin, joka ulisee armoa anoen koko työpäivän ajan, milloinkahan sulaa koko hoito? Aamuisin vien äärimmäisen vastahakoisen Huhtipojan tarhaan, ja päivittäisessä kolmessa-neljässä tunnissa yritän kursia projekteja lupakuvavaiheeseen ennen lomia. Iltapäivällä voikin sitten mennä uimaan, no, toissapäivänä ja eilenkin Huhtipoika taintui päiväunille eikä rannalle päässyt ennen seitsemää. Iltauinnissa

Lastenhoidon ulkoistamista

Olen lykännyt viisikymmentä prosenttia jälkikasvusta pohjoisen junaan, ja omistaudun paikalle jääneen pikkuväen pottatreeneille joka päivä puoli kahdesta yömyöhään. Loput ajasta vietän nukkuen tai studiolla.

Top