Kategoria: urbanistiikka

Husbyn herättämien ajatusten herättämiä ajatuksia

Nuorten joutomiesten, korkean nuorisotyöttömyyden ja päihteiden maagisen kolmiyhteyden seurauksena on usein se, että joku saa kuningasidean tuikata auton tuleen. Minulla on sitä vastaan ilkivaltavakuutus, sillä kuten täälläpäin on tapana sanoa, tyhjäpäiden äiti on aina siunatussa tilassa. Halla-Ahon mielestä – yllätys yllätys – ongelmana on maahanmuutto. Porukoiden syrjäytyminen johtuu siitä että ”tulijoilla ei ole mitään sellaista tarjottavaa, jota länsimainen, jälkiteollinen, erikoistunut yhteiskunta tarvitsisi” ja heiltä ”puuttuvat länsimaisen yhteiskunnan vaatimat tiedolliset ja taidolliset valmiudet […] haluttomuus sopeutua niihin

Raapustelulaatikosta

Sain ulkosavolaiselta raapusteluhaasteen. Alkuperäisessä haasteessa pyydettiin kertomaan (ja näyttämään, olettaisin) mitä haastettava raapustelee puhelimessa puhuessaan, mutta kuten Stazzy jo itse itsestään kertoi, tässä mitään puhelimessa puhuta. On niitäkin aikoja nähty, mutta jos skypessä roikkumista ei lasketa, tyylini on sähkösanomanomainen. Lisäksi kotona (rätisevä) lankapuhelin on seinällä, siinä puhutaan seisaalteen eikä kynääkään ole käsillä edes silloin kun sitä tarvitsisi. Parasta siis ammentaa muistiinpanoista. Lintuperspektiivistä kuvattu historiallinen kaupunkikeskusta on raapusteltu workshopissa, jossa käsiteltiin kestävää turismia historiallisissa kaupunkikeskuksissa. Tässä

The End of Suburbia

Ei saisi olla vahingoniloinen toisten vastoinkäymisistä, enkä minä olekaan, korkeintaan tyytyväinen omista valinnoistani. Niille perheille joilla työpaikka on kaukana, kauppa on kaukana, samoin lasten koulut (koska joka tapauksessa liikutaan autolla), ja jotka ovat pistäneet koko omaisuutensa esikaupunkihuvilaan (tuppulalainen unelma) on kuukauden tilinpäätös tullut polttoaineen hinnannousun myötä vaikeaksi, ehkä jopa mahdottomaksi. Ja bensan loppuminen huoltoasemilta on pienoinen katastrofi. Pohjois-Amerikassa syntyneen epäkaupungin haavoittuvuudesta kertoo vuonna 2004 tehty kanadalainen dokumenttielokuva The End of Suburbia, joka on nähtävissä myös YouTubessa.

Maalaishiiri ja kaupunkilaishiiri

Ensireaktioni Sunnuntaihesarin artikkeliin oli varmaankin sama kuin Soininvaaralla, että mitähuttua, voiko hiilijalanjälki todellakin pienetä sillä että ihmisiä ripotellaan pitkin metsiä niin harvakseltaan että ainoa mahdollinen tapa päästä sieltä ns. ihmisten ilmoille on yksityisauto. Ellei sitten ole ekstremisti ja turvaa rekikyytiin. Tai pysy siellä mökissään. Kun tarkemmin (paperilehden) juttua ja sen taustoja luki, selvisi että kaupunkilaisten hiilijalanjälkeä kasvattaa kulutus. Mutta siitä, että rikkailla on isompi hiilijalanjälki kuin köyhillä, ei saa kovin raflaavaa otsikkoa. Se kuulostaa tunnetun

Pääoma

Joskus esineitä, siis tässä tapauksessa kirjoja, omistaa pelkästä omistamisen ilosta. Jacobs tuli tänään Bartolinin punaisella kuorma-autolla: istuin lounaspöydässä ravintolassa kun kuriiri soitti, ja komensi minut noutamaan pakettia sellaisesta paikasta johon kuorma-auto mahtuu ja josta pääsee poiskin ilman kenkälusikkaa. Loppulounaan silittelin kirjanselkää. Voihan sen lukeakin uudestaan, tai ainakin konsultoida sen verran ettei siteeraa väärin.

Ökyauto

Kun pilapiirroksia on enemmänkin tallessa kovalevyllä, niin täytyy jakaa niitä yleiseen tietoisuuteen. Artikkeli autoilusta tai pikemminkin muiden liikkumamuotojen puuttumisesta LA:ssa osui yhteen kipupisteeseeni. Italia on Euroopan autoistunein maa, ja italialaisessa pikkukaupungissa todella monet ovat sitä mieltä että jalan liikkuminen on köyhyyden, saituuden tai jonkun muun mielenvian merkki. Ympäristöä (jalkakäytäviä, tienpenkkoja ym.) hoidetaan sen mukaan: mitään kuudenkympin tuntinopeudessa näkymätöntä pikkuroskaa ei siivota pois, liikennemerkkejä pystytetään keskelle jalkakäytävää, autoja jätetään parkkiin suojatielle ja luiskille… Hyvää tarkoittavat tutut

2: Bari

The South Italian habit, which began first at Bari under Murat, of building a new town next to the old one, has changed the character of the country beyond the recognition of such travellers as Ramage (1828) and Edward Lear (1847), though it was already operating by the time Norman Douglas visited the South in the early years of this century. Since then the process has been accelerated by Government policy and grants. It seems

1: Matera

”Saavuin Materaan noin yhdentoista korvissa aamulla”, hän kertoi. ”Oppaastani olin lukenut, että tämä maalauksellinen kaupunki kannattaa nähdä. Siellä piti olla antiikin taiteen museo ja eriskummallisia luola-asumuksia. Mutta kun lähdin liikkeelle asemalta, joka muuten on moderni, miltei ylellinen rakennus, ja tähystelin ympärilleni, etsivät silmäni turhaan itse kaupunkia. Sitä ei ollut missään. Seisoin eräänlaisella karulla ylätasangolla, jota saartoi rivi alastomia, savenharmaita kukkuloita ja joka oli kuin kylvetty täyteen kiviä. Hajallaan tällä aavikolla oli noin kahdeksan tai kymmenen

Top