Kenen joukoissa seisot

Asian laita on niin että minä olen auttamatta ja parantumatta kommari. Maledetto comunista, mangiaprete ja niinpäinpois. Pohjimmiltani saattaisin olla vielä lähempänä herrasmiesanarkistia, mutta jopa minä kaikessa realiteeteille vieraassa ja nostalgisessa idealismissani myönnän että se on ideologia, johon ihmiskunnalla on vielä matkaa, monilta kun puuttuvat sisäistetyt hyvät tavat ja käyttäytyäkseen ns. ihmisiksi ja kanssaihmiset huomioon ottaen he tarvitsevat poliisia, valtiota, mahdollisesti poliisivaltiota. Olen huolella kuunnellut mitä kansankynttilä Petri Tiili on sukupolvelleni opettanut, Naomi Klein ei nuoren ikänsä puolesta ole ehtinyt minua kasvattamaan mutta teoksiaan olen lukenut nyökytellen. Natsifasismi ja totalitaarinen kommunismi ovat syypäitä miljoonien kärsimykseen, kuolemaan, ihmisoikeuksien polkemiseen, eikä meidät vapauttaneella kapitalismillakaan hyvin pyyhi.

Paras ase kommunismia vastaan on toimiva sosiaalidemokratia, sillä mitäpä sitä punalippuja heiluttamaan kun on kirjastot, puistoruokailut ja vanhempainloma. Lisää pitäisi toki saada, ja lempeää Muumimammaa muistuttavan kansankodin helmoissa voi olla tylsääkin. Sitten kun aikansa seuraa Hesarin yleisönosastokirjoittelua tai marinaa TV Finlandilla niin voi todeta, näin kehitysmaavinkkelistä, että mitä turhaan sitä hyvinvointivaltiota rakentamaan, kun siitä tulee niin pahoinvoipia ihmisiä, ja rupeavat vielä ammuskelemaan toisiaan koulussa. Täällä sentään tappavat vain työn puolesta, camorristit ja mafiosot, ndrangheta ja SCU.

Maltillisesta ja maallisesta hyvinvointivaltiota ajavasta eurooppalaismallisesta vasemmistosta Italiassa ollaan vielä kaukana. Tuskin näillä eväillä siihen päästäänkään. Vuoden 2008 vaaleissa ns. radikaalivasemmisto vihreät mukaan luettuina putosi kokonaan eduskunnasta, ja ns. vasemmisto-oppositio on Walter Veltronin Demokraattisen puolueen käsissä. Edellisen vasemmistokoalition keulamies Romano Prodi pyysi henkilökohtaisesti anteeksi maan suurimman kristillisen aikakauslehden Famiglia Cristianan päätoimittajalta päivää sen jälkeen kun poliittisessa ohjelmassa oltiin tapeltu parisuhteiden rekisteröimisestä. Eli ei taivaan nimessä täällä mitään homoliittoja olla puuhastelemassa. Jos tämä on vasemmisto, ei tarvitse olla kovin radikaali pudotakseen vasemmalta laidalta yli änkyräkommarien puolelle.

Italiassa tuntuu aina yhtä tuoreelta ja ajankohtaiselta tämä 1848 kirjoitettu:

On väitetty, että kun yksityisomistus lakkautetaan, kaikki toiminta lakkaa ja yleinen laiskuus pääsee vallalle.

Sen mukaan olisi porvarillisen yhteiskunnan jo aikoja täytynyt tuhoutua laiskuuteen, sillä ne, jotka siinä tekevät työtä, eivät ansaitse, ja ne, jotka siinä ansaitsevat, eivät tee työtä.

Share
Comments
7 Responses to “Kenen joukoissa seisot”
  1. jhalmu kirjoitti:

    Asiallista toteamista.

  2. PP kirjoitti:

    Olen aina silloin tällöin eksynyt tänne lukemaan, mutta nyt oli ensimmäinen kerta kun tähän kuvaukseesi törmäsin. Ai kun tuli hyvä mieli 😀

  3. Anna H kirjoitti:

    Hiton hyvà postaus. Màkin olen ihmetellyt sità ettà Suomessa olin oikeastaan aika oikealla, mutta Italiassa minusta on sukeutunut aivan ààrikommuniksi. Sà osasit taas selittàà kaiken niiiiin hyvin. Ti adoro :)

  4. Anna H kirjoitti:

    ààrikommunisti siis. ànkyràkommari. aivan tàysin.

  5. Marjukka kirjoitti:

    Täältä Padaniasta ja Legan vahvoilta kotiseuduilta käsin, ( toimii muuten hyvin, kaupunkimme kadut ovat turistiystävällisesti puhtaat sekä roskista että värillisistä ulkomaalaisista 😉 kommentoisin vain että eikö kommunistien vahva johtaja ole juuri sieltä Pugliasta ja hän on aina ollut avoimesti homo-parisuhteessa? Italian politiikan ongelma on kahtiajaottelu: joko äärioikea tai äärivasen. Vasemmistolla on sentään vaihtoehtoja johtajuudessa, oikeisto on valitettavasti suuressa kriisissä!

  6. Ruma Elsa kirjoitti:

    Kiitos myös tästä! Täältähän löytyy vaikka mitä kivaa!

Sano toki jotain!