Salento

Finibusterrae
Saavun Salentoon ensimmäistä kertaa helmikuussa 1997. Koko yön Agrigentosta matkustanut juna poimii minut Firenzen S. Maria Novellan asemalta ja jättää Bolognaan, jossa länsi- ja itärannikon radat kohtaavat. Sieltä jatkan Milanosta saapuvalla Adrianmeren rannikkoa seuraavalla junalla, jossa minua odottaa armeijasta lomille päässyt tuleva puolisoni. Saavumme auringon jo laskettua maan loppuun, Italian valtionrautateiden pääteasemalle Lecceen, jossa meitä vastassa on miehen isä. Muualla Italiassa ehkä autostradaksi kutsuttava, mutta täällä vain ruhtinaallisesti ylimitoitettu strada statale halkoo pimeää maaseutua, jossa tyhjien kilometrien välissä vilahtelee kreikkalaisilta kuulostavia tienviittoja: Galatina, Galatone, Gallipoli… Nukkuvan kaupungin kadut ovat moneen kertaan paikkaillusta asfaltista kuoppaiset, kellertävä katulamppu valaisee kylki kyljessä kyhjöttävien matalien talojen julkisivuja. Seuraavana aamuna kattoterassilta aukeaa terassien maailma, tasakattojen ylle kurottelevat antennit, palmut sekä kirkontornit jotka voitaisiin vaihtaa minareetteihin ilman että maisema siitä kärsisi. Maaseudulla kukkivat mantelipuut.

Maisema
Salenton kapea niemimaa, nykyisistä Leccen, Brindisin ja Taranton provinsseista muodostunut historiallinen Terra d’Otranto, kurottuu kahden meren väliin, eikä yksikään maan kolkka sijaitse koskaan kaukana rannikosta. Murgian mäkinen maasto vaihtuu Ostunin eteläpuolella tasamaaksi, joka taas nousee aivan niemimaan kärkeen saavuttaessa. Adrianmeren puolinen rantalinja tippuu mereen pystysuorana, Joonianmeren rannikko on matalaa kalliota, jonka paikoin katkaisevat satunnaiset hiekkarannat. Rantojen mäntymetsät vuorottelevat macchia mediterranean kanssa, kun taas siellä missä luonto on myöntänyt paksumman kerroksen punaista multaa, on maa rajattu huolellisesti matalilla kivimuureilla viljelyspalstoiksi. Samasta kivisestä pellosta on saatu rakennusaine talonpoikien työkaluvarastoiksi ilman laastia kekoamiin kivimajoihin. Viljelymaita halkovia teitä reunustavat oleanterit ja viikunaopuntiat. Käkkyräisten oliivipuiden hopeanharmahtava metsä vuorottelee viinin ja yhä harvinaisemmaksi käyvän tupakan kanssa. Uudempia tulokkaita pelloilla ovat kiivi, vesimeloni… ja aurinkopaneelit.

Salenton historiallista maisemaa luonnehtivat muurien suojaamat kaupungit, joita ympäröivät mereltä hyökkäävien piraattien sekä maantierosvojen takia turvaton maaseutu sekä soistuneet malarian vaivaamat ruovikot. Maaseutua hallitsivat linnoitetut suurmaatilat, masseriat. Napolin kuningaskunnan pitkää rannikkoa suojaamaan rakennettiin aragonialaisten aikana vartiotornien ketju. Varhaiskeskiajan ja modernin ajan välillä muu haja-asutus puuttui lähes täydellisesti. Etelän kaupungit olivat suurten tilusten, latifondojen, päivätyöläisten nukkumakaupunkeja, joista lähdettiin aamunsarastuksessa pelloille ja palattiin auringon jo laskettua. Nyt kaupnginmuurin ulkopuolelle levittyy siirtotyöläisten kotiin lähettämillä rahoilla kyljekkäin kasvaneiden kaksikerroksisten talojen matto, kauempana entisillä viljelysmailla takorauta-aitojen ja pienten etupuutarhoiden kehystämät omakotitalot.

Salentinità
Salenton rajat eivät täysin osu yksiin hallinnollisten maakunta(provincia)- tai aluerajojen (regione) kanssa. Lähinnä kielitieteessä relevantti käsite on kuitenkin yleisessä käytössä sekä maantieteellisenä että kulttuurisena käsitteenä (esim. salentolainen musiikki, identiteetti, salentinità), sekä aluemarkkinoinnin brändinä. Salento regione, lukee spraymaalilla Santa Maria al Bagnon aallonmurtajassa. Tuskin kuitenkaan. Asukkaiden oma käsitys itsestä vaihtelee kielteisestä itsesyyttelystä myönteiseen paikallisidentiteetin etsintään. Italia on pitkä ja kapea, toisessa päässä ovat kodit, toisessa työpaikat ja yliopistot. Monen on pakko lähteä, mutta kaikki paratiisistaan karkoitetut kaipaavat takaisin. Miksei Apulia ole Kalifornia?

Repubblica Salentina… è uno Stato d’anima…

Share
Comments
2 Responses to “Salento”
  1. Outi U. kirjoitti:

    Hei, pakko kysäistä, onko sulle tuttu Leccessä Fernando Longo? Hän kun on arkkitehti ja joltisenkin innokas Suomen ystävä, tää tyyppi: http://www.fernandolongo.com/

    terkkuja kesä-sardinialaiselta :)

    • arkitehti kirjoitti:

      Ei ole tuttu, mutta yhteisiä tuttuja löytyi. Kuten tuo B94-panimo :)

Sano toki jotain!