Posts tagged with: äitiys

Äitikortti

Luin viimeinkin Anu Silfverbergin Äitikortin, kun kirjaston varausjono (ja keskustelu kirjasta) oli hiipunut ja niteitä riitti hyllyyn asti. Seuraavana aamuna luen Hesarista naistentautien erikoislääkäri Hannu Vierolan mielipidekirjoituksen siitä että lääketieteellisesti ajateltuna vauvan syntymä kannattaisi ajoittaa syyskuuhuun. Youtube mainostaa ovulaatiotestejä. Päätän skipata tämän kierroksen, täsmäraskaudella tai ilman. Olen ilahduttavasti etääntynyt aiheesta. Olen myös huomannut että aika monet ihan tavalliset ihmiset ovat jonkun äitejä, ja siitä on ollut enemmän tai vähemmän haittaa työelämässä, maasta ja ammatista riippuen.

Paskamutsiudesta

Lähiömutsi ja Project Mama ovat pohtineet sitä, miksi äidit syyllistyvät, miten syyllisyydestä pääsee eroon, ja ehkä vielä sitä miksi toiset syyllistävät äitejä näiden tekemistä valinnoista, kuten kansantalouden suistamisesta tuhoon kotona chillailemalla tai kommunikaatiotaidottomien ihmistaimien jättämistä päivähoitolageriin. Project Maman mallia mukaillen heitän viisi ehdotusta siitä, miten syyllisyyttä voi suhteuttaa. Lapsella on faijakin. Ja jos ei ole, voi vanhemmuus olla vaikeampaa, mutta toisaalta myös helpompaa. Itsensä kanssa on (ehkä, toivottavasti) helpompaa olla johdonmukainen, eikä tarvitse sitten ainakaan

Tiikerimutsi

En ole lukenut Tiikerimutsia, kunhan kommentoin asiasta tietämättä. Pohjustin sentään tutustumalla Project Maman postaukseen ja kirjan kirjoittajan haastatteluun. Ehkä teos on lukemisen arvoinen. Kärkevillä mielipiteillä ja näennäisellä tendenssinvastaisuudella saa helposti aikaan bestsellerin. Tilausta ja nostetta tiikerimutsimaiselle lähestymistavalle on ilmassa, sillä lasten oikeuksista on puhuttu vuosikymmeniä ja ehkä onkin jo aika että joku nostaa puheeksi lasten velvollisuudet. Lelujen polttamista takassa on täälläkin ehdotettu ratkaisuksi kotityön uusjaossa, ja ainakin maalaamattomille puuleluille se on ihan luonteva ja ekologinen

Väestösuunnittelun lyhyt oppimäärä

Maailman köyhyydestä ja kurjuudesta taannoiseen postaukseen taustoja lukiessani törmäsin sellaiseen laskelmaan, että kolme koulunpenkillä kulutettua vuotta vähentää yhdellä lapsella sitä jälkikasvun liutaa, jonka nainen hedelmällisessä iässä ehtii tuottaa. Tyttöjen koulutus kannattaa. Yhdeksän vuotta peruskoulua = -3 Kolme vuotta lukiota= -1 Seitsemän vuotta perustutkintoon plus laskennalliset kaksi vuotta lisensiaatintyöhön = -3 Kaksi nahkakantista Näillä laskelmilla voisin kymmeneen päästäkseni tehdä joko kolmannen lapsen tai väitöskirjan. Väitöskirjani tutkimuskohteessa noin seitsemänkymmentä vuotta sitten keskimääräinen lapsiluku perhettä kohti oli seitsemän;

Ninna nanna, ninna-oo

Babiage Doodoo on uninalle, joka takaa makeat unet toistamalla kohdunsisäistä äänimaailmaa. No huh. Tuon jos olisin tiennyt niin olisin irtisanonut itseni ja varannut pelkän menolipun Patagoniaan.

Äitienpäivämalja

En tiedä, voinko onnitella itseäni tänä vuonna esimerkillisesti suoritetusta äitiydestä, vaikka selviä merkkejä siitä että olen hyvä äiti on edelleenkin havaittavissa. Ehkä suoritustasoa pitää laskea, ja todeta että hyvin menee, jos saa molemmat pysymään hengissä täysi-ikäisiksi asti. Sen verran vilkasta meinininkiä joskus pitävät.

Uraäiti

Tiistaina ja keskiviikkona Italiattaren opettajilla oli ay-kokous, joka tarkoitti käytännössä sitä että lapsikullat pääsivät koulusta jo yhdeltätoista. Keskiviikkoiltana, juuri kun olin nousemassa Nukkumatin kelkkaan, havahduin outoon kurlaavaan ääneen ja ehdin parahiksi kääntämään Huhtipojan vatsalleen oksentamaan useammassa erässä koko perhepedin keskikentän peitävän laatoituksen. Muistin että Barin Mungivaccassa sijaitsevan ruotsalaisen sisustusliikkeen ostoslistaan pitää lisätä lakanoita, sillä kahdella vaihtolakanalla ei pärjää, ainakaan jos vallan vasiten rupeavat yrjöämään ja Esteri jatkaa koko talven kestänyttä anteliasta linjaansa. Muistelin myös Hendrix-vainaata,

Figli di buona mamma

Minun täytyy olla hyvä äiti, sillä takeeksi siitä lapsukaiseni ovat hyvän äidin lapsia, figli di buona mamma, kuten sanoisi italialainen. No, se tarkottaa kyllä jotain ihan muuta. JL kirjoitti hyvän äidin tunnusmerkeistä, ja olenkin miettinyt niitä tässä kohta pari kuukautta, aina tarhareppua pakatessani. Että Italiassa hyvän äidin lapset ovat puhtaita ja siistejä, vaatteet on pesty ja silitetty, nutella on pyyhitty naamasta, tukka kammattu ja korvatkin putsattu. Ensimmäisenä tarhaviikkona kävi sellainen kämmi ettei Huhtipojan ruokalappua ollut

Paskamutsi

WordPressin tilastoista näkyy että joku on löytänyt blogiini hakusanoilla ’miten pidentää pinnaa lasten kanssa’. Hakija tuskin on löytänyt vastausta etsimäänsä, ainakaan tästä osoitteesta. Omaatuntoa pistelee lukiessani Ikkunaiineksen dekaloogia. Meillä vaistovanhemmuus on ajautunut siihen että esiäidit keskeltä kumpujen mullasta maan huutavat ”tukkapöllyä”, ei silti että täällä niitä kilttejä ja nöyriä lapsia olisi. Vaativia, kovaäänisiä ja agressiivisia, muistuttavat toisiaan metrisellä halolla huitovia Keletappeja. Minun pinnani katkeaa toistamiseen koska kaikkeni olen antanut eikä enempää pitäisi mielestäni vaatia. Tunnistan

Äiti on tärkeä

Rintanappeja saa tilata Imetyksen tuki ry:ltä. Tai totta kai isäkin on ihan yhtä tärkeä, kuuluisi poliittisesti korrekti lause. On toki toivottavaa että isät miettivät millä lailla voivat tehdä itsensä hyödylliseksi, kun perinteinen miehen rooli, tilipussin kotiin tuominen tai lasten pelättinä toimiminen – kun isäsi tulee kotiin niin saat selkääsi – eivät enää ole yhtä ajankohtaisia kuin ennen. Isän tilipussista todettakoon että ilmiö on historiallisessa ja maailmanlaajuisessa perspektiivissä varsin marginaalinen, kun monesti käytännössä äidin raha on

Top