Posts tagged with: duuni

LVI

Perinteinen italialainen ilmanvaihto on perustunut siihen, että rouvat avaavat ikkunat selälleen lähtiessään aamupäivällä torille sekä mahdollisesti nostavat vuodevaatteet ja patjat parvekkeelle. Vessan seinässä on joku propelli joka käynnistyy siksi aikaa kun valo on päällä, ja ikkunaa saniteettitiloissa on pidetty suotavana jo 1800-luvun rakennussäännössä. Italialaiset ovat kauhuissaan suomalaisten ikkunattomista vessoista ja vessassa olevasta tulitikkuaskista, vaikka totta puhuen ei se yhden ikkunan avaaminen kauheasti ilmanvaihtoa edistä. Kuusikymmentäluvun suomalaisissa kerrostaloissa oli jo koneellinen poistoilma, vaikka korvausilman tulo saattaa

Matera & CO.

Paras tapa viettää naistenpäivää on karata työmatkalle, pois perhepalveluksesta. Kävin kerrankin Materassa niin etten koko aikana laskeutunut siihen monttuun, jossa UNESCOn kohde on, kunhan ihailin pittoreskia maisemaa B&B:n terassilta ja viinibaarin takahuoneen ikkunasta. Herrasväki eleli kaupungissa niin vuosisatojen ajan. Sain viettää henkilökohtaisia tähtihetkiä simultaanitulkkina. Naistenpäivän uutisissa kerrottiin että Etelä-Italian nuorten joukossa on enemmän akateemisen tutkinnon suorittaneita naisia kuin miehiä. Yksi neljästä löytää jopa töitä. Kotiin Tuppulaan palatessani luen että puolitoista vuotta sitten järjestämämme workshopin tulokset

…koska Suomi tarvitsee lisää yrittäjiä

Ei helvetti tarvitse, vaikka viimeksi tämä lipsahti myös A2:n Äidit kotiin -illassa Roberta Fabritiukselta, selityksenä siihen miksi heidän perheelleen nyt ei vain käy vanhempainvapaan tasapuolisempi jakaminen. Koska puoliso ei yrittäjänä voi, ja näitähän Suomi tarvitsee vielä lisää. Jengiä joita soittaa jokaiseen yrittäjien tai freelancereiden neuvontapuhelimeen joka ikisenä päivänä itku kurkussa ja kertoo joutuneensa vaikeuksiin: Yleensä kyseessä on aivan tavallinen sairausloma. Jalka on katkennut, tai rinnasta on löytynyt kyhmy. Eläkemaksua on tullut maksettua liian vähän, ja

Luotolla

Henkilökohtaisesti olen aika tyytyväinen siitä, että minulla näinä vaikeinakin aikoina on putkimies, sähkömies, ikkunanasentaja, maalari, rappari ja kodinkone/kalustekauppias, jotka tulevat paikalle puhelinsoitolla ja tekevät työn luotolla. Maksanhan minä toki, yleensä heti ja kuitenkin pian. Mitä sitä hyvää mainetta pilaamaan.

Viljami ja paskaduuni

Enhän mä muuten ois työttömänä, jos se ei ois mun mielest kivaa, toteaa YLE2:n Silminnäkijä-dokumentissa pispalalainen elämäntapataiteilija Viljami Wager. Hän ei halua tehdä paskaduunia, jolla määritelmän mukaan tarkoitetaan huonosti palkattua, virikkeetöntä ja ilman uralla etenemismahdollisuuksia olevaa työsuhdetta. Edes karenssi ei pure Viljamiin, koska silloin rahat saa fattasta. Ensimmäisenä mieleeni tulisi huudahtaa että nyt vittu Viljami, mutta muistan itsekin olevani apurahataiteilija, ja kai Luoja tuonkin maalin roiskimisen työksi laskee. Työelämän mielekkyyttä peräänkuuluttaa myös dokumentin toinen työtön, medianomi

Studio

Juhlistimme toimintavalmista studiota pienimuotoisella aperitiivilla. Kuvassa jengi näyttää olevan tutustumiskierroksella saniteettitilassa, kahta zen-puutarhan hiekkaa IKEA-mööpelille lappavaa metriheikkiä lukuunottamatta. Nyt olen siirtynyt kotona tehtävien muutos-, korjaus- ja huoltotöiden post-it-lappuun, joka on pitkä. Pahoittelen blogihiljaisuutta.

Melkein valmis

Yleensä aina katteettoman opimismin oireena on se, että kiinteistön ostaessaan ajattelee sen olevan valmis pikkuremontilla, oikeastaan ihan pelkkä seinien maalaaminen riittää. Joskus riittääkin. Uuden studion pinttyneeksi epäilemäni viemärinhaju katosi vesilukkojen saatua vettä. Rappari poisti kosteusvaurion irroittaman rappauksen nurkasta, jonka jälkeen totesimme kiven olevan vielä kosteaa ja arvelimme parhaimmaksi ratkaisuksi nurkkapylvään jättämisen paljaaksi. Todennäköisesti työ tehtiin lahjuksena, mutta ihan varmasti minulla on maksullisiakin hommia tälle työporukalle. Kuten hiushalkeamien jahtaaminen etupatiomme portaasta ennen syksyn sateita, sillä muuten

Checklist

Uskon ja toivon erilaisten to do -listojen auttavan asioita oikeaan suuntaan. Tänä aamuna saapui – viimeinkin – maanantaista saakka odottamani sähkömies, joka porasi johdonmentävän reiän kotimme etupatiosta työhuoneeseen. Seinän paksuudeksi vahvistettiin silmämääräisesti mitatut kahdeksankymmentä senttiä. Jo eilen roudasimme iltapäivän helteessä Italian johtavan autolehden Quattroruoten IKEA-testin voittaja-autolla kolme takakontillista laatikoita uuden studion nurkkiin seisomaan, duunarien riesaksi. Veden saamiseen riittää kolmekymmentäsenttinen putkenpätkä, jolla mittari yhdistetään kiinteistön verkkoon. Kääntynen asiassa hoviputkimieheni, eurokirurgi Francescon puoleen. Sähkölaitoksen mittari makaa edelleen lattialla eteisen nurkassa. Edellisen omistajan

Työhuone

Perheemme – tai tarkalleen ottaen kiinteistökapitalistipuolisoni Sulttaani – on nyt kahtakymmentäseitsemää neliömetriä rikkaampi. Entisen studion jättäminen oli lähes pakon sanelemaa kun vuokranmaksupäivien väli tuntui vuosi vuodelta lyhyemmältä, ja notaarin kesälomalta palaamista odotellessa olemme tulleet toimeen miten parhaiten olemme taitaneet. Toiminnallista evakkoa jatkuu vielä tovi, jotta saamme seinät maalattua, sähköt ja netin pelittämään. Hei hei faksi ruokailuryhmän tuolilla. Ei tule ikävä.

Top