Posts tagged with: katolinen kirkko

Habemus iPad

Kun koko maailman median seuraama savupiippu tuprautti valkoisen savun 13.3.2013 kello 19.06, alkoivat Pietarinkirkon kellot soida, ja aika pian sen jälkeen myös muut kirkonkellot, Tuppulassakin. Se oli merkki siitä että telkkarin voi laittaa päälle, vaikkei siihen mennessä olisikaan seurannut suoraa lähetystä savupiipusta ja sen päällä istuvasta lokista. Rooma ryntäsi Pietarinkirkon aukiolle, ja kiireisimmät jättivät autonsa keskelle katua, kun eivät lähemmäksikään enää päässeet. Väkeä oli kuin Beppe Grillon vaalitilaisuudessa. Eräs tuntemani haruspeksi oli veikannut lattaripaavia, mikä kyynisesti

Sarasvuo ja paavi

Paavin eroilmoitus, sinänsä harvinainen joskaan ei aivan ainutkertainen käänne katolisen kirkon historiassa, kirvotti kaikenlaista höhöttelyä suomalaisessa keskustelussa. Kaikkihan tietävät että katoliset papit raiskaavat pikkupoikia ja paavi kieltää nälkämaan neekereitä käyttämästä varmuuskumia. Muiden uskontojen rituaalit näyttävät mahdottoman hassuilta, mutta jos kirkollisveroilla rahoitetaan homojen eheytysseminaareja, no, se nyt on ollut korkeintaan huolimattomuutta. Ja Suvivirsi. Suuri suomalainen ajattelija Jari Sarasvuo osoitti omaperäisyyttään ja siviilirohkeuttaan haukkumalla katolisen kirkon maailman suurimmaksi pahantekijäksi. Oman kouluaikaisen kokemukseni mukaan tuollaisen latteuden voisi heittää

Quaresima

Tuhkakeskiviikosta alkaa paastonaika, jota kestää pääsiäiseen saakka. Ajatus miellyttää jopa minua, ekumeenista ateistia. Ortodoksisen kirkon suuren 40-päiväisen paaston aikana ei nautita lihatuotteita, maitotuotteita eikä kananmunia. Kreikkalaisessa paastoperinteessä myös kala on kielletty, slaavilaisessa perinteessä taas kaikenlaisten kalojen syöminen on sallittua. Voin, oliiviöljyn, viinin ja kaikkien alkoholijuomien nauttiminen on kielletty. Roomalaiskatolisessa paastossa kala, muna ja maitotuotteet ovat sallittuja, mutta tavallisia riviuskovaisia sitovia paastopäiviä jolloin tulisi syödä vain yksi ateria ja pidättyä lihasta on kirkkovuodessa vain kaksi: tuhkakeskiviikko

Joulukalenteri 8: Immacolata Concezione

Joulukuun kahdeksantena Italiassa vietetään Marian perisynnittömän sikiämisen päivää, jonka Keksi on aikanaan selittänyt niin hyvin etten parempaa tohdi yrittää. Tänä vuonna osallistuin aamuyöllä Immacolatan kirkolta piazzalle, juhlakalun patsaan jalkoihin aamuyöllä kulkevaan kynttiläsaattueeseen, ihan siitä ilosta että akat kutsuivat ja että minut on jotenkin kelpuutettu jengiin. Kulkueen reitti on niin lyhyt ettei matkalla päätepysäkille ehditty vetää kuin yksi isämeitä ja kymmenen avemariaa. Loput ruusukkorukouksesta lausuttiin kynttilät kourassa piirissä seisten. Muunkin asiaankuuluvan ohjelman, kuten friteeratun kapakalan, vedin

Colora la tua Bibbia

Italiattarella on koulun uskonnonkirjan bonusmateriaalina värityskirja Raamatun tapahtumista. Ykkösellä kirjasta tuli läksyäkin, mutta kakkosella asiasta ei viesti kantautunut kotiin saakka, ilmeisesti tavoitteena oli että lapsukaiset värittelisivät partasuita patriarkkoja aina paremman tekemisen puutteessa. Kotonamme tunnustukselliseen uskonopetukseen suhtaudutaan ristiriitaisesti. Kun ei sen tilalle ole tarjolla muutakaan, ja toisaalta siinä opetetaan mielestäni Italian kulttuurihistorialle keskeisiä asioita, vai miten muutenkaan selittäisi joka virastossa ja luokkahuoneessa roikkuvan krusifksin, pyhät ja juhlat? Paremman tekemisen puutetta ei sen sijaan ole ilmennyt, sillä

Settimana Santa di Taranto

Taranton pääsiäisviikko on mahdollisesti yksi tärkeimmistä kirkolliseen juhlaan liittyvistä perinteistä Italiassa, ja koska Taranto on vain kivenheiton päässä Tuppulasta, on aivan luonnollista etten tähän mennessä ollut raahannut luitani paikalle. Tänä vuonna lyöttäydyin kuitenkin natiivin, ystävättäreni Annabellan seuraan: pakkasimme lapset mukaan ja nousimme linja-autoon lippuja myyvän Bar Natalen edestä. Pyhimyskulkueet, joista Taranton pääsiäinen on kuuluisa, alkavat kiirastorstain iltapäivänä, jolloin katujat ”i perdoni” askeltavat hitaasti pareittain, paljasjaloin, pitkin kaupungin katuja kirkolta toiselle. Kirkkoihin on koristeltu ylösnousemusalttari, jota

Krusifiksista edelleen

Miksi kaksi? – Kaksi ryöväriä kuvaavat paremmin tätä maata. Hesarin lukijoiden reaktiot EU:n ihmisoikeustuomioistuimen päätökseen krusifiksista italialaisessa luokkahuoneessa yllättivät minut hieman. Krusifiksi ei taatusti ole pahin ongelmista, mutta minun on helppo ymmärtää Soile Launin itsepäisyyttä. Itsepäisyyteen lienee antanut ponnetta suomalainen sinisilmäinen vakuuttuneisuus siitä, että jos maa on allekirjoittanut joitakin kansainvälisiä sopimuksia, sen tulisi myös noudattaa niitä. Wikipedian mukaan Italian suurin uskontokunta on katolisuus, johon kuului 87,8 % väestöstä vuonna 2006 (kuitenkin vain 36,8 % ilmoitti harjoittavansa uskontoa).

Krusifiksi

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on käsitellyt suomalaissyntyisen Italian kansalaisen maan sisäisissä oikeusasteissa tyrmätyn vaatimuksen siitä että krusifiksi poistetaan lastensa luokkahuoneesta. Äiti-immeinen oli vedonnut uskonnonvapauteen, ja EU-tuomioistuin tuomitsikin Italian valtion maksamaan naiselle viisi tonnia korvausta moraalisista kärsimyksistä. Ristiinnaulittu taisi jäädä paikalleen luokkahuoneen seinälle. Vaikka olisinkin pikkurahan tarpeessa, en tohdi romuttaa myyttiä. Ussanmaikan mukaan Italiattaren harkituista ja pohdituista kysymyksistä huomaa kuinka usko on tärkeässä asemassa perheessämme. Kiitän Korkeampaa myös siitä, että vanhempainillassa oli läsnä Sulttaani, sillä minulla olisi jo

Top