Pravda listasi suomen ärsyttävimmät sanat. Parhautta! Otin listan avosylin vastaan, sillä Internet on kielitaidon ylläpitämisessä siunaus. Ilman sitä olisin öpauttiarallaa yhtä pihalla nykysuomen läpändeeroksesta kuin 1990-luvulla vuokra-autolla soittoravintolaan mielinyt Kanadan-täti. Sinänsä kattavasta listasta puuttuu joitakin omia suosikki-inhokkejani, joten päätin laatia oman listan:
Kirjahyllyssä on neljä ylimääräistä kappaletta Äidinkielen opettajain liiton julkaisemaa Kotimaana suomen kieli – näkökulmia suomen kielen säilymiseen ja kehittymiseen ulkomailla (Eichhorn, Helttunen). Pistän postissa nopeimmille ilmoittautujille, arkitehtiblog at gmail.com
Taannoinen postaukseni Suomesta vuonna 2170 kirvoitti jo yksinään Maailmanmieheltä tusinan kommentteja, kaikki musulmaaneista. Suomen kielen kohtalo jäi toissijaiselle huomiolle. Muutos 2011 esittää Nuivassa vaalimanifestissaan riittävää kielitaitoa edellytykseksi kansalaisuuden myöntämiselle. Kohtuullista, mielestäni. Ne, joiden suomi ei ole riittävän täydellistä esim. siivoustöihin, voivat toki mennä sönkkäämään englantia korkeakouluihin. Minusta suomen kielen alasajo korkeakouluissa on älytöntä, eikä mieleen tule että mitään vastaavaa tehtäisiin jossain ns. sivistysmaassa. Nykyvauhdilla suomenkielistä väitöskirjaa ei julkaista vuonna 2158, tuskin enää edes kahdensadan vuoden päässä
Vastoin yleisiä periaatteitani
Katselin Teemalta Afro-Suomen historiaa. Kukkahattujen monikulttuurisuuspropagandaa, sanoo mokukriitikko. Jos nyt vaikka oletetaan, että sana afrosuomalainen on niiden perkuleen kukkahattujen keksimää. Ehkä minä olen keksinyt sen? Olen käyttänyt sitä varmasti jo viisitoista vuotta sitten, ja vaatekaappia penkoessani ihmettelen kuka on nussinut kukikkaan hattuni. Minulle afrosuomalainen tarkoittaa henkilöä, joka on syntynyt tai kasvanut Suomessa, puhuu suomea äidinkielenään mutta on musta, ruskea, caffèlatte. Siis ei niinku oikean normisuomalaisen näköinen, vrt. Raisio vs HBL. Jos hän on kasvanut ruotsinkielisessä
Muori kävelee Hakaniemen torilla työkaverin kanssa, ja löytää maasta HKL:n kuukausikortin. Kuvassa rouva Nyman, tummien hiusten lisäksi erikoistuntomerkkinä röijy, korkkiruuvikiharat, kultaiset korvarenkaat. Toimittajakielellä kansallispuvussa. Mutta tästähän käveli juuri tuonnepäin yksi… aloittaa Muori, ennen kun joutuu poliittisen korrektiuden paniikkiin. Maalla lapsena niitä sanottiin mustalaisiksi, enolla oli yksi rekkarepsikkana. Mutta eihän niin enää sanota. Ja romani kuulostaa kankealta, viralliselta. …Nymanin näköinen, jatkaa Muori. Rouvat lähtevätkin Nymanin perään, joka kauniisti kiittää.