Posts tagged with: kirjat

Äitikortti

Luin viimeinkin Anu Silfverbergin Äitikortin, kun kirjaston varausjono (ja keskustelu kirjasta) oli hiipunut ja niteitä riitti hyllyyn asti. Seuraavana aamuna luen Hesarista naistentautien erikoislääkäri Hannu Vierolan mielipidekirjoituksen siitä että lääketieteellisesti ajateltuna vauvan syntymä kannattaisi ajoittaa syyskuuhuun. Youtube mainostaa ovulaatiotestejä. Päätän skipata tämän kierroksen, täsmäraskaudella tai ilman. Olen ilahduttavasti etääntynyt aiheesta. Olen myös huomannut että aika monet ihan tavalliset ihmiset ovat jonkun äitejä, ja siitä on ollut enemmän tai vähemmän haittaa työelämässä, maasta ja ammatista riippuen.

Siinäpä vasta kiltti tyttö

Pravdan kolumnistin –  sen provosoivan feministin jonka mielestä vittu haisee hyvältä – tuoreen kolumniotsikon mukaan hyvin kasvatettu tyttö ei tottele. Tyytyväisenä hyvään vanhemmuuteeni olen taputellut karvaisia käsiäni myhäillen hehhe, näköjään olen onnistunut kasvatuksessani.

Sängyssä Obaman kanssa

Sähkökirjojen lataaminen luuriin alkoi oikeastaan vitsinä. En olisi voinut uskoa että kirjoja lukee niinkin hyvin puhelimen näytöltä. Aloitin lataamalla Dickensin Joulutarinan ja Karl Marxin Kommunistisen Puolueen manifestin kun ne sai ilmaiseksi, mutta nyt olen lukenut jo Tiikerimutsin ja hyvän pätkän Barack Obaman muistelmateosta. Kotimme sisustuksessa on monia päättämättömyydestä ja liiallisesta perfektionismista johtuvia toiminnallisia epäkohtia, jotka konseptitasolla muistuttavat kuuluisaa valokuvaa Steve Jobsista kämpillään Cupertinossa vuonna 1982. Yksi näistä epäkohdista on se, ettei missään ole kunnollista lukulamppua.

Wahlgren

Minun ollessani tuore äiti Anna Wahlgrenin Lapsikirja oli jo ehtinyt 14. suomenkieliseen painokseensa. Nyt aikansa lastenkasvatusguruksi nostetun ruotsalaiskirjailijan maine kasvattajana on mennyttä tyttärensä Felicia Feldtin kertoessa lapsuutensa traumoihin juurensa juontavista ihmissuhdeongelmista, masennuksesta ja terapioistaan omaelämäkerrallisessa paljastuskirjassa Felicia försvann. Anna Wahlgren on itse kertonut kirjassaan olevansa rikkinäinen ja ristiriitainen ihminen, tosin lähes kaksisataa sivua laajasti siteerattuja nukutusohjeita edempänä. Siksi asia saattaa tulla monille lukijoille yllätyksenä. Päätän olla julistautumatta kasvatusguruksi, sillä en halua lukea mistään bestselleristä kuolemattomia lausahduksiani maalaamattomien puulelujen

Rokkitähdet

Päätin sitten ostaa Jobsin elämäkerran, koska olen jo lukenut Jimi Hendrixin, Jim Morrisonin, Bob Marleyn ja Édith Piafin vastaavat. Yhtä henkilöä hehkuttavat elämäkerrat ovat yleensä vähän tylsiä. Steve saa pitää minulle seuraa tulevalla viikolla matkalla jonka etappeina ovat Tuppula – Roma Tiburtina – Fiumicino – Arlanda – Helsinski-Vantaa – Oulu. Matkantekoon vierähtää kokonainen vuorokausi. Kun ryydyn lukemiseen, katson jotain eurodekkaria podcastina. Mitä vain kunhan en väännä PowerPoint -esitystä vielä lähtöportilla.

Piccolo bambino

Tilanne ei ole ollenkaan toivoton. Esimerkiksi Italian rannikolla valvovat raavaat poliisit kiroavat nähdessään pakolaislaivan. Kun he sitten pääsevät kannelle, he taputtavat pikkupoikia päähän toistaen: ”Piccolo bambino.” Poliisit etsivät näille lahjoituskengistä sopivat töppöset, auttavat sovittamaan, sitovat nauhat ja usein vaihtavat niitä, jos väri ei italialaispoliisin mielestä ole sopiva asuun. ”Tällaisissa tilanteissa tulee hölmistynyt olo”, kertoo Euroopan rajoista kirjoittanut Koen Vidal. – Umayya Abu-Hanna, Sinut –

Sinut

Luin Memmumartiniquen houkuttelemana Umayya Abu-Hannan kirjan Sinut. Muori kertoo Umayyan muuttaneen maasta. Häntä tosiaan taidettiin vihata Suomessa, totean googlattuani. Hommafoorumi toivottaa tervemenoa. Ns. taviksienkin mielestä itsenäisyyspäivän vastaanotolla käyttämänsä iltapuku oli mautonta huomiontavoittelua, ja Tasavallan Presidentille kättelyssä ojennettu tyttären kirje oli etikettivirhe. Pysyisi kiitollisena, hiljaa ja huppu päässä, vaikkei täällä huppupäitäkään tahdottaisi katsella. Keskiäkäisestä Umayyasta on tuskin iloa edes ns. ammattimokuttajalle. Ritva Liisa Snellmanin Helsingin Sanomiin kirjoittamassa artikkelissa Umayyan mielestä monikulttuurisuustyö on trivialisoitunut puuhasteluksi, joka muistuttaa enemmän

Pääoma

Joskus esineitä, siis tässä tapauksessa kirjoja, omistaa pelkästä omistamisen ilosta. Jacobs tuli tänään Bartolinin punaisella kuorma-autolla: istuin lounaspöydässä ravintolassa kun kuriiri soitti, ja komensi minut noutamaan pakettia sellaisesta paikasta johon kuorma-auto mahtuu ja josta pääsee poiskin ilman kenkälusikkaa. Loppulounaan silittelin kirjanselkää. Voihan sen lukeakin uudestaan, tai ainakin konsultoida sen verran ettei siteeraa väärin.

Päivän ekoteko

Mikä onkaan reippaampi tapa aloittaa työviikko, kuin IKEAn hyllyä kasaamalla? Olen jo aiemmin tilittänyt suhdettani kirjoihin allergikon vinkkelistä. Kodin sortumavaaran alaisesta hyllystä iso laatikollinen arkkitehtuurin ja antropologian niteitä muutti joulukuussa studiolle, ja edelleen kaivattaisiin puusepän väliintuloa alun perin painvoimaa uhmanneen rakenteen lujittamiseen. Mahdollisesti kannattaisi laittaa korkkilevyä seinään hyllyn taakse estämään kosteuden siirtymisen kiviaineesta paperiin: jotkut kangaskannet ovat homeessa. Hyvin todennäköisesti tarvittaisiin myös kosteudenpoistajaa, sillä ilmanvaihdon parantaminen auttaa vain rajallisesti jos läpivedon mukana lipuu sumupilvi makuuhuoneen ikkunasta

Top