Posts tagged with: lelut

Joulukalenteri 14: Barbie työelämässä

Hankin lisää kuvamateriaalia todisteeksi siitä että Barbiella on elämä, ja sain selville että myös arkkitehtibarbie on olemassa. Minä(kin) leikkaisin tuolle graafisen polkkatukan, pukisin sen mustaan ja tuunaisin sille silmänaluset sävy sävyyn. Michiganissa prototyyppejä kehittäneet arkkitehtiopiskelijat olivat olleet radikaalimpia ja über-feminiinisillä kannanotoillaan kyseenalaistaneet värikoodin: mikseivät arkkitehdit voi pukeutua pinkkiin? Totta puhuen saman kysymyksen taisi esittää myös eräs kurssikaverini, joka kuitenkin katosi riveistä vuosien saatossa. Liian moneen taisteluun ei ilmeisesti kannata tuhlata ruutiaan. Lisää ammattibarbeja:

Joulukalenteri 12: Pukinkonttiin

Pyydän Bratzeilta anteeksi huoritteluani, mutta jos ollaan huolissaan tytöille suunnatusta koko lifestyle-paketista, vaatteista, tv-ohjelmista, mainoksista, leluista, leikeistä, saduista, todellisuudesta, kavereista ja idoleista, niin kyllä nuo rumat isopäät minua ärsyttävät. Parjatulla Barbiella on sentään elämä, vaikka ammatit taitavat olla pääosin klassisia tyttöjen unelma-ammatteja rouva-lentoemäntä-diiva-eläinlääkäri -akselilla, enkä minä sitä fuksiaa SUViakaan ihan välttämättä haluaisi. Ei olla onneksi pyydettykään. Joulupukilta on toivottu Xena-nukkea, mutta koska sarja on tuotettu niin kauan aikaa sitten, ovat kaikki soturiprinsessat jossain vintage-lelukeräilijöiden divarissa.

Pyssyleikkejä

Olisin melkein voinut kehua ettei meillä ole aseleluja (jousipyssyjä ja vesipyssyjä ei lasketa!), mutta Huhtipoika vaati ja sai nimipäivänsä pyhimysjuhlan myyntikojuista kiinalaisen muovihaulikon. Siinä on imukuppinuolet ja kolme maalitaulusorsaa. Kahden tunnin sorsanmetsästyksen jälkeen pyssy hajosi, ja sen korjaamiseen tarvittiin kahden teknillisen korkeakoulututkinnon suorittaneen aikuisen tunnin kestänyt pähkäily, että mistä helkutista se kuminauha pomppasi kun piippua ruuvattiin auki. Ajatella että muoviaseessa voi olla metalliosia. Aloin melkein innostua lelun yksinkertaisen nerokkaasta mekaniikasta. Korjatulla sorsapyssyllä ammuskeltiin myöhään yöhön,

Mistä on pienet tytöt tehty

Löysin blogosfääristä facebook-ystäväni – tässä tapauksessa IRL minulle täysin tuntemattoman italialaisen laktivistin – linkkaaman postauksen sukupuolitetusta mainonnasta jonka pääosassa esiintyvät lapsukaiset. Kuvissa esiintyy pikkutyttöjä ”miehen” eli pikkupojan arvioivan katseen kohteena tai meikattuina, huulet törröllään. Kaikista hilpein kuva on kuitenkin viimeinen, jossa pikkutyttö on selkä kumarassa täyttämässä pesukonetta samalla kun pikkupoika puhuu puhelimessa. Luojan kiitos keittiö ei ole pinkki. Kuvassa hätkähdyttää sen (tahaton?) todenmukaisuus: mahdollisesti lapset tai mainoskuvan lavastanut AD eivät ole koskaan nähneet isän tekevän

iTauhkaa

Maailman kurjista ja vainotuista kertovien postausten jälkeen on vähintäänkin kohtuullista piehtaroida tavarataivaassa. Kun nyt on saanut sen lottovoiton, että on syntynyt rikkaammalle puolelle palloa. Teknologisessa kulutushysteriassa maltti on valttia. Kun oikein kauan malttaa odottaa eikä heti osta haluamaansa, voi jopa huomata ettei tarvitse sitä. Että olisi uuden hinkuvinkun iskiessä joutunut heittämään vesilintua Kindlellä, iPodilla, isolla video-iPodilla ja DVD-playerilla. Tai ainahan ne voi antaa lapsille, tai kai ne olisivat jo rikki, tai niiden akku finaalissa, alkuperäinen

Arthur

Australiasta Taranton kautta Tuppulaan saapui uusi pehmo, jo viikossa puhkirakastettu Arthur joka on mukana kaikkialla. Kouluun se ei pääse, mutta iltapäivisin teatterikurssille ja kavereiden luo. Se nukkuu Italiattaren sängyssä. Se katosi jo kerran: uskomatonta, miten hyvin vesinokkaeläin voi piiloutua 43+30 neliöön. Onko Arthur tallella? Ikäänkuin äidillä ei olisi muita huolia.

Leikkimieltä

Tunnustan etten ole kovin hyvä leikkimään lasten kanssa, ja pääsääntöisesti toivoisinkin että leikkisivät keskenään. Tuskin minulta leikkimieltä puuttuu, mutta minulla on omat leikkini, ja ehkä, kiitos kysymästä, vielä omilla säännöilläni. Italiatar lienee perinyt päällepäsmärin luonteen äidiltään: pitäisi tanssia hänen pillinsä mukaan, mutta yksinleikki ei kiinnosta. Vielä hän ei ole ymmärtänyt että tuollaisella luonteella kannattaa suunnata mielenkiintonsa pasianssiin tai taulukkolaskentaan. Jotenkin sentään siedän sellaisen tilanteen että lapset kiinnostuvat minun leikeistäni: löysin viime viikolla Lidlistä tangramin pikkurahalla,

Top