Posts tagged with: liikenne

Mies ratissa

Olin ajamassa Huhtipoikaa koripallotreeneihin, kun tämä huomasi auton ikkunasta koulunsa. Ihmettelin ettemmekö me siitä aja joka kerta ohi, ja totesin itsekseni että yleensä kai menomatkalla on isänsä kyydissä ja he ajavat eri reittiä. Johon poika totesi niin, isä osaa peruuttaa. Turpa kiinni, sovinistiporsas. Osaan minäkin peruuttaa, mutta, niin, en kovin mielelläni kiellettyyn ajosuuntaan. Ainakaan yli kolmeakymmentä metriä.

Tylsät sähköautot

Luin Pekka Pekkalan kolumnin siitä kuinka kaupan olevat sähköautot on suunniteltu tylsiksi ja pallittomiksi. Voi jessus. Sähköauton valinnan ainoana syynä ei ehkä ole se, että sillä profiloidutaan johonkin lifestyleen tai kuluttajasegmenttiin. Sähköauton etuina on päästöttömyys ja hiljaisuus, jotka voivat olla taajaan asutussa kaupungissa elinehto, siis mikäli haluaa ajaa autollaan sellaisinakin päivinä jolloin polttomoottoriautoilla liikkuminen on kielletty. Tämän pointin ymmärtäminen maassa jossa asuu seitsemäntoista ihmistä neliökilometrilla on toki vaikeaa, aivan samalla lailla kuin se, että auton

Maan hiljaiset

Teppo Moision kolumnissa kysytään, kulkisiko Björn Wahlroos bussilla. Riippumatta rinnakkaisesta todellisuudesta jossa osa kommentoijista elää, on oma kokemukseni se, että julkisia käyttävät etupäässä naiset kauppakassien kanssa, teinit ja lapset, osa mamuista sekä mausteena muutama puli ja hörhö. Jotkut haluavat pitää matkanteon on täysin omassa kontrollissaan, pysähtyä ja jatkaa matkaansa milloin itse haluavat ilman että ovat jonkun ulkopuolisen aikataulun vankina. Mikäli maan hiljaiset siirtyvät käyttämään yksityisautoja, ja mikäli päätetään olla tukematta valtavilla summilla niillä pyöräteitä joita kukaan ei

Säähälyytys

Genovan tulvista viisastuneena Tuppulassa päätettiin komentaa vanhemmat hakemaan lapsia koulusta kesken päivän, koska väestönsuojeluviranomaiset olivat antaneet ”punaisen hälyytyksen”. Varotoimenpide osoittautui niin tehokkaaksi ettei koko iltapäivänä satanut enää pisaraakaan. Mutta ei vara venettä kaada. En ole asuinkorttelissani erityisen huolissani tulvista, mutta onhan runsas vedentulo koulutiellä epämukavaa jo sen takia että kävelykaduksi suunniteltu mutta liikenteen käytössä oleva Corso Garibaldi on leikkaukseltaan ns. aasinselkä, ja sateella vesi valuu jalkakäytäviksi valurautapylväillä rajatuille tien sivuille ajoradan pysyessä kutakuinkin kuivana. Aivan

Attitude

Kyllä ei millään voi paremmin osoittaa asennettaan kanssaihmisiä ja oman navan ulkopuolista maailmaa kohtaan kuin suojatielle pysäköidyllä SUV:lla. Vaikka yleensä olenkin rauhaarakastava ihminen, niin en ole erityisen syvällisesti sitoutunut väkivallattomuuteen. Juuri tällaisina hetkinä lohduttaa ajatus, edes unelma siitä että tarpeen tullen ja riittävästi provosoituna voisi vaikka vetäistä jotakuta päin näköä ilman että omalta integriteetiltä kiskaistaisiin matto alta.

Festa delle zucche vuote

(Tyhjien kurpitsojen/tyhjien päiden juhla) Tuppulassa liikenteen uhrien muistolle perustettu yhdistys yhdessä seurakuntanuorten kanssa järjesti lapsille ja varhaisnuorille juhlan, jossa viettää Halloweenia vaarallisen kaduilla kiertelyn sijaan. Tarkemmin ottaen juhlassa ei ymmärtääkseni ollut edes tarkoitus viettää Halloweenia, joka muualta tulleena kaupallisena traditiona herättää polemiikkia vuodesta toiseen. Joidenkin kirkollisten piirien mukaan noitien, vampyyrien ja muiden pimeän voimien juhlistaminen saattaa jopa lähentää nuoria saatananpalvontaan. Öhm. Halloween ei ole ollut Tuppulassa iloinen juhla vuoden 2006 jälkeen. En silti pidä erityisen

Pikkuautoilua

Maailmanlaajuinen autoton päivä livahti ohi huomaamattani, tai kai siitä kerrottiin telkkarissa, oma vika kun en katsonut. En kyllä muistaakseni autoillutkaan. Tuppulalaisilla on kumman kiihkeä suhde pikkuautoiluun. Helsingissä asuin reilun puolen kilometrin päässä metroasemasta, enkä ajatellutkaan että tarvitsisin ihan välttämättä henkilöautoa. Tuppulassa puolen kilometrin kävelymatka on jo ajatuksena mahdottomuus, ja voi sitä lukuvuoden alkua, kun joka ikisen vanhemman täytyy lapsia saattaessa ja hakiessa päästä pysäköimään niin lähelle koulurakennusta että autonpersus ylittää kynnyksen. Liikenneruuhkadokkarissa pikkuautoille suunnitelluista kaupungeista

Reppu

Tänä aamuna, välilevytyrän tai vastaavan diagnosoimattoman vaivan villitsemänä, poikkesin koulutieltä postitoimistoon ja koiruuttani punnitutin Italiattaren repun: 5880 g parikymmentäkiloisen lapsen hartioilla, tai siis tässä tapauksessa äidin. Repussa on koulukirjoja, joita ei opetuksessa juuri käytetä; niiden lisäksi jokaiseen oppiaineeseen on A4- kokoinen vihko, ja vihkotyöskentelystä suuren osan muodostaa valokopioiden liimaaminen vihkoon (kirjapainomatematiikan mukaan alkuperäisen vihon painoon lisättävä liimattujen sivujen ja liiman paino). Koulurepun kokonaispainoon on laskettava myös agenda, penaali, vesipullo, eväät ja pöytäliina eväiden syömistä varten.

Kansallinen polkupyöräpäivä

Italiassa vietetään tänä vuonna ensimmäistä kertaa kansallista polkupyöräpäivää toukokuun 9. päivänä. Ympäristöministeriön julistaman päivän tavoitteena on herätellä kansalaisten tietoisuutta vaihtoehtoisen ja ekologisen liikennemuodon realistisesta toteuttamiskelpoisuudesta. Yksittäisten kuntien järjestämien tapahtumien lisäksi teemapäivän yhteydessä julkistetaan kansallinen kilpailu BiCity, jossa palkitaan sekä kunta, joka on päivän ajaksi sulkenut autoliikenteeltä pyöräilijöiden käyttöön pisimmän matkan ajokilometrejä asukasta kohden, sekä kunta, jossa on ympärivuotisessa käytössä eniten pyöräteitä asukasta kohden. Polkupyörien määrä Italiassa on eurooppalaista keskiluokkaa: 440 pyörää/1000 asukasta. Pyöräilyn eurooppalaisessa ykkösmaassa

Top