Posts tagged with: media

Kokemusperäisestä rasismista

Jaakko Lyytinen pohtii Pravdan kulttuurisivuilla 12.1.2013 sitä, onko hänkin hiukkasen rasisti kun ei vasiten hengaile uussuomalaisten kanssa, ja myöntää että hänelläkin on joitain ennakkoluuloja. Jokaisella meistä on ennakkoluuloja, mutta jos ymmärtää niiden olevan ennakkoluuloja, on jo ottanut ison askeleen eteenpäin. Myös etniseen ryhmään kohdistuva ennakkoluulo voi olla kokemusperäistä, mutta jos kohde ei ole sama henkilö kuin se, joka on alkuperäiseen pahaan syyllinen, on kyseessä ennakkoluulo. 1990-luvulla itähelsinkiläisillä sekakäyttäjillä oli usein asukokonaisuutenaan tietynlainen farkku-univormu, mutta se

Hihamerkit

En nyt sitten malttanut olla kirjoittamatta tästä perssuomalaissesta eduskunta-avustajasta, joka päästi sivu suun loistavan mahdollisuuden olla ihan hiljaa. Koska sinänsä vitsinä ehdotetuista hihamerkeistä tuli monille kielteisiä mielleyhdistelmiä, poistettiin alkuperäinen postaus Uuden Suomen sivuilta, ja muu media pääsi tarkoitushakuisesti löylyttämään tyttöparkaa, joka ei ihan vielä ollut ymmärtänyt että politiikassa näin on tapana tehdä. On mahdotonta arvioida kuinka paljon Silvio Berlusconin typerät vitsit ovat vaikuttaneet koko Italian uskottavuuteen ja mittavan ulkomaanvelan korkoon, ja ällistyttävää kuinka suuren huomion

Pakkoyrittäjä

Pravdan pääkirjoituksessa kirjoitettiin päivä pari sitten pakkoyrittäjyydestä, niin kuin olisi uusikin ilmiö. Ja pah! Koska joissakin maissa, kuten Boliviassa ja Ugandassa, yrittäjäksi ryhtyminen on monille ainut mahdollisuus tehdä työtä ja hankkia elanto, yrittäjyys on näissä maissa erittäin yleistä. GEM-tutkimuksessa tätä ilmiötä kutsutaan pakkoyrittäjyydeksi. Kehittyneissä teollisuusmaissa, kuten Suomessa, tällainen pakkoyrittäjyys on vähäistä ja noin 80 prosenttia yrittäjistä on valinnut yrittäjyyden omasta tahdostaan. Sen sijaan epäkehittyneissä teollisuusmaissa kuten Italiassa yrittäjyys on melko yleistä, koska ilman jonkun sortin tuloja

Rasismigallup

  Pravdan rasismigallupin tuloksia lukiessa voisin tyytyväisesti hieroa yhteen kämmeniäni, sillä tulokset tukevat omaa arkihavaintoani: perssuomalaiset ovat. Justiinsa sellaisia. Että mitä minä sanoin. Harmi että kysymykset ovat niin typeriä. Todettakoon se ns. älyllisen rehellisyyden nimissä.

Ruotsi on toista maata

Sekä Pohjoismaissa että Italiassa mediaa on puhuttanut italialaisen paikallispoliitikon joutuminen Ruotsissa käräjille lapsensa kurittamisesta. Tarina on muuttunut matkan varrella sen verran, ettei alussa täkäläisille näytä edes valjenneen mistä isää on syytetty, kai sitä nyt omiaan saa läksyttää. HS puhuu tukistamisesta, Gazzetta del Mezzogiorno korvatillikasta, ja asianajajan version mukaan mitään nuhtelua vakavampaa ei ole edes tapahtunut, kyse on ollut väärinkäsityksestä. Poliisin paikalle soittaneet silminnäkijät ovat eri lähteiden mukaan Libyasta, Libanonista tai Turkista, yhtä kaikki jostain korvatillikkakulttuurista

Utøya lapsille selitettynä

Mannerheimin Lastensuojeluliiton pääsihteeri Mirjam Kallandin mukaan lapselle voi kertoa, että ihmisen ajatukset voivat sairastua ihan niin kuin käsi tai vatsa voivat tulla kipeäksi. Tässä tapauksessa vaan tällä yksilöllä ei ole ollut ketään, joka olisi huomannut sitä ajoissa. Minä en halua kuitata Breivikin toimeenpanemaa lahtausta oletusarvoisesti mielenhäiriöllä. Italiassa menneiden vuosikymmenien oikeisto- ja vasemmistoterroristit joutuivat tuomiolle ns. täyspäisinä. WTC:n itsemurhalentäjien kohdalla ei puhuttu laiminlyödystä mielenterveystyöstä. Demokraattisessa valtiossa asioihin vaikutetaan äänestämällä, sillä vaikka demokratia on hidasta, kankeaa ja

Superfood

Ajankohtaisen Kakkosen männäviikolla esitetty insertti Blogibisnes: suklaata, seksiä ja hopeakolikoita puhutteli sisäistä virpisalmeani. Nuoria, idealistisia, avoimia ja sinisilmäisiä on maailman sivu yritetty mukaan kaikenlaiseen: on Tosi rakkaus odottaa -liikettä, homojen eheyttämiskampanjaa, ties mitä Jeesus-bussia ja käytiin mekin lukiolaisina Krishna-temppelissä ilmaisella kasvisruualla mutta sen enempää insaidereiksi ei sitten enää mielittykään. Terve itsetunto ja eheä ateistinen maailmankatsomus säästää monelta. Minua ärsyttää lahkolaisuus sekä nuorten tarve kuulua johonkin ja varsinkin tarve rajata ne muut ”Babylonin kanssa olevat” ulos.

Agitaattori

Tuppulan vanhankaupungin propagandatoimisto on harjoittanut taas agitaatiota, jolla yleiskielessä tarkoitetaan voimakasta yritystä vaikuttaa muihin ihmisiin asian puolesta. Olen iloisen yllättynyt siitä, että reilun vuoden kestänyt blogikirjoittelu, paikallisten verkkojulkaisujen kommentointi ja jonninjoutava naamakirjassa roikkuminen ovat kypsyttäneet yleistä, no, Tuppulan intelligentsian asennetta vanhankaupungin autoliikenteen rajoittamista kohtaan paljon enemmän kuin mitä olen konsanaan saanut aikaan vuosia kestäneellä puoluetoimistolla istumisella. Totta puhuen puolueessa ei varmaan ikunaan olla sivuttu mitään käytännönläheistä paikallista kysymystä, ja Italian vihreillä ovat aiheet vielä kauempana

Torkkupeitto-gate

Ehdotan torkkupeitto-gaten esillenostaneelle medialle vuotuista pölhöpopulistisen journalismin palkintoa. Uutisointi torkkupeitoista iskee kansan ns. syvien rivien alhaisimpiin vaistoihin, tässä tapauksessa kansalliseksi ominaispiirteeksikin nimettyyn kateuteen, joka, kuten hyvin tiedämme, vie kalatkin vedestä. Ja koska monissa perheissä eletään vaikeita aikoja, on ymmärrettävää että vastauksena kysymykseen siitä mitä kansanedustajan pitäisi tehdä uudelle torkkupeitolleen tulee helposti ehdottaneeksi peiton työntämistä b-rappuun. Se on vaisto. Basic instinct. Nukkuvat. Töissä. Meidän verorahoillamme. Meillä olisi ikinä varaa ostaa noin kallista peittoa. Tästä puuttuu oikeastaan vain Virpi

Top