Posts tagged with: oikeus ja kohtuus

Anarkiaa!

Tyhmiä sääntöjä saa rikkoa, kirjoittaa Rosa Meriläinen kolumnissaan. Nollatoleranssi-Suomessa roikutaan usein pilkuntarkasti kiinni niissä älyttömimmissäkin, sillä jos sallii yhdelle jotain, pitää se sallia kaikille. Viimeksi näin perusteli Pohjolan Liikenteen toimitusjohtaja turbaanikieltoa. Minä jatkaisin Meriläisen otsikkoa sanoilla …omalla vastuulla. Valitettavasti kaikkien ihmisten hahmotuskyky ei riitä ymmärtämään sitä miksi joku tyhmä sääntö on olemassa, ja jos ihmiset vain olisivat kunnolla, ei mitään lakeja edes tarvittaisi. Italiassa tyhmien sääntöjen rikkominen on päivittäistä: miksi ihmeessä en voi jättää autoa

Pro Paatero

Tutustuin Paateroon vasta Pravdan kautta, vieläpä lehden kalakääreeksi kutsutusta versiosta lukemalla. Kutakuinkin seuraavana päivänä luin että virkavalta oli takavarikoinut rock-uskottavaan 27 senttimetrin mittaan ehtineen hampuntaimen. Miksi ihmeessä tehdä jotain rikollista ja meuhata siitä julkisesti? Siteerattu lausahdus Teleportaasin artikkelissa osuu naulan kantaan: ”Toisten mielestä pitäisi olla laitonta pyrkiä muuttamaan lakia. Se huvittaa minua aina uudestaan ja uudestaan”, toteaa Pekkola hymähtäen. ”Jonkun on joskus avattava suunsa, muuten mikään ei ikinä muutu. Kautta aikojen lait ovat muuttuneet kansalaisten painostuksesta aina homoudesta

TV-lupa

Jo aiemmassa postauksessani Italian yleisradioyhtiö RAI:n lupamaksuista kerroin että vuoden 1938 laissa puhutaan “laitteesta joka on sopiva tai sovitettavissa radiotelevisiivisen lähetyksen vastaanottoon”, siis mistä tahansa PC:stä, älypuhelimesta tai tabletista. Pelkkä tyhmäboksin kärrääminen sorttiasemalle ei riitä. Nyt RAI on innostunut perimään maksua myös firmoilta ja ammatinharjoittajilta eläinlääkäristä asianajajaan, onhan kaikilla tietokone tai useampia. Niistä voi katsoa RAI:n lähetyksiä. Yrityksestä riippuen lupamaksu vaihtelee. Maksuvaatimuksessa ei ole olemassa mikäli aiheeton -vaihtoehtoa. Kyseessä on suojeluraha. Mietin voisivatko kuluttajat pyytää verkkopalvelun

Sharing is caring

Meuhaan vaihteen vuoksi P2P:stä ja vastaavista, nyt kun kopimismi on virallisesti tunnustettu uskonnoksi. Det Missionerande Kopimistsamfundet:in kotimaassa on viime aikoina otettu tiukka linja rakkautta jakamalla osoittaviin uskonveljiin ja -marttyyreihin. Luemma jo kahdenkymmenen elokuvan jakamisesta voi tulla vankeusrangaistus, siitä huolimatta että kaiken ilmaiseksi haluavan nettisukupolven kieroutuneessa oikeustajussa lataaminen tai jakaminen ei ole yhtä vakava rikos kuin vaikkapa lapsen yli ajaminen humalapäissään. Lisäksi erkkikään ei tiedä, miten 20 jaettua elokuvaa lasketaan, siitäkö että joku on jättänyt kokonaisena latautuneen rainan

Tinfoil hat

Aktivoin uuteen luuriin melko tuoreeltaan Find my iPhone-palvelun. En juuri järkyttynyt Pekkalan kolumnista, vaan rohkeasti toivotin poikia Cupertinossa arvaamaan olenko kotona vai studiolla viereisessä osoitteessa, vai ihan vanhanaikaisesti unohtanut luurin himaan. Totta puhuen kaipaisin hakulaitetta myös avaimiin ja lompakkoon, mielellään sellaista johon voi myös soittaa jostakin tallella olevasta luurista, skypestä tai lankapuhelimesta, kun gps ei ihan riittävällä tarkkuudella kerro että pinossa kahvinkeittimen päällä, lautasliinatelineen alla. Ymmärrän että kaikkialla seurattavana olemisesta voi tulla jotain yksityisyys- ja tietoturvaongelmia,

Laillisuus

Yksi ällistyttävimmistä Berlusconin hameseikkailujen mediamyllytykseen liittyvistä piirteistä on se, millä lailla pääministerin puolustajat puhuvat laillisuudesta. Ettei residenssissä useampaan otteeseen vierailleen alaikäisen prostituoitun palvelujen hyödyntämisestä ole dokumenttia, eikä Berlusca edes tiennyt tytön olevan alaikäinen. Nih. Minun ymmärrykseni mukaan julkisessa asemassa oleva henkilö voi asettaa itsensä noloon valoon ilman että minkään valtakunnan lakia rikottaisiin. Silvio-pappa voisi esimerkiksi pelmahtaa aamukahdeksalta piazzan baariin pumpattava Barbara kainalossa, vetää perseet olalle ja kertoa huonoja vitsejä. Viimeksi mainitusta lajista on jo näyttöä ja

Mediakatsaus

Viikonloppuisessa mediakatsauksessani mieltäni ovat jääneet vaivaamaan kannabiksen kasvatusvälineitä myyneiden saama syyte, kädenvääntö burqa-laista sekä paperilehdessä kartoitettu kaupunkikuseskelu. Artikkeli kasvatusvälineitä kaupanneiden syytteestä oli hiukan provosoiva; ehkä takana oli näyttöä siitä että välineitä myytiin tietoisena siitä mitä niillä oltiin kasvattamassa ja ehkä mukana tuli ohjeitakin. Jos ei tullut, niin manuaalia voi taatusti ladata arkkiperkele internetistä. Ja hamppua voi kasvattaa myös tavallisessa kukkaruukussa ikkunalaudalla – tai mikä ettei avomaalla. Voin vain allekirjoittaa Kysymysmiehen toteamuksen kommenttiosastolta: Miksi Suomessa panikoidaan melko harmittomasta

Tapetaanhan hevosiakin

Italiassa ollaan puuhasteltu lakia, joka kieltäisi hevosten teurastamisen. Lakialoitteen takana on muutaman poliitikon järkytys siitä että jotkut voivat tappaa ja peräti syödä seuraeläimiä, joksi hevonenkin lasketaan. Toisena perusteena, alaviitteessä ja pitkälti seuraeläinpointin jälkeen, on teuraalle tuotavien koniparkojen arveluttava kohtelu, sillä vaikka lain tulisi taata ihmis-, pardon, eläinarvoinen kohtelu, niin sitä harvoin noudatetaan. Oho. Seuraavaksi voitaisiin kieltää lihan syöminen, sillä onhan kamalaa kun eläimiä tapetaan. Tai sian syöminen, sillä tämä on epäpuhdas eläin. Tai metsästys, sillä

Home taping is killing etc.

This file has been (or is hereby) released into the public domain by its author, Dylan Horrocks. This applies worldwide. In case this is not legally possible: Dylan Horrocks grants anyone the right to use this work for any purpose, without any conditions, unless such conditions are required by law. Eilistä origamipostausta kirjoittaessani törmäsin ylläolevaan pilapiirrokseen, jota levitän mielelläni. Samalla linkkaan pilapiirroksen tekijän luovan työn tekijän vinkkelistä kirjoittamaan kannanottoon copyright-lainsäädännöstä, tässä tapauksessa Uudessa Seelannissa.

Top