Posts tagged with: sisustus

Järjestelyä

Ystävämme Karpaasi oli toiviomatkalla Barin IKEAssa, ja toi meille kaksi pikku-EXPEDITiä. Ne päätyivät lastenhuoneeseen. Latenhuoneen IVAR siirtyy työhuoneelle korvaamaan BILLYä, joka ei kestänyt kalkareniittiseinästä huokunutta luolamaista kosteutta. BILLY päätyy energiajakeeseen, johan se palveli tarkoituksessaan melkein puolitoista vuotta ja kesti jopa kaksi muuttoa, ensin työhuoneelta välivarastoon ja sitten välivarastolta uudelle työhuoneelle. Ihan hyvä suoritus paskalle lastulevyhyllylle. Kuinka monta kertaa IKEA onnistuu uudelleenmyymään meille haaveen siitä että kaikki roina saadaan vihdoinkin järjestykseen? Kindleä tai vastaavaa odotellessa.  

Lastenhuoneesta

Oi mutsi mutsi kirjoitti lastenhuoneiden sisustuksesta japanilaiskustantamon suomalaisia lastenhuoneita esittelevän sisustuskirjan inspiroimana. Kirjaan valitut huoneet olivat tottakai ns. skandinaavista tyyliä edustavia, ja lähes jokaisessa lavastuksessa sisustuksessa oli jotakin värikästä, jotakin luovaa, vanhaa ja klassikkoa. Muumit, Peppi ja Marimekko olivat hyvin esillä. Olen pitänyt lastenhuonetta kulttuurisena konventiona. Konventio tosin puolustaa paikkansa valvotun lapsuuden kulttuurissa, jossa sisätiloissa viljellyt mukulat muussa tapauksessa kylvävät lelunsa koko asuntoon, ja uhkaavat koko asunnon edustavuutta. Viisivuotiaana Italiatar sai oman nurkkauksensa parven välitilaan, jossa

Joulukalenteri 3: joulusiivous

Järjestäessäni vanhoja duunikuvia portfolioon totesin että koti muistuttaa arkitodellisuudessaan enemmän lähtötilannetta kuin valmista kohdetta, ja ettei valmiista kohteesta ole juuri lainkaan kuvia, ehkä siksi koska koti ei ole koskaan valmis ja ennen valmistumistaan se on jo täyttynyt tahmalla ja tauhkalla. Nyt kunnianhimoisena tavoitteenani on joulusiivouksen varjolla ottaa kodista, pardon, kohteesta edustuskuvat. Sisustuslehtikuvissa taloissa on aina nättiä ja siistiä, arkkitehtuurikuvissa lisäksi tyhjää: ei henkilöitä, ei tauhkaa, ei takkeja naulakoissa. Parit klassikot, kuten lepakkotuolin, sommitelma kestää. Kodin muuttaminen

Studio

Juhlistimme toimintavalmista studiota pienimuotoisella aperitiivilla. Kuvassa jengi näyttää olevan tutustumiskierroksella saniteettitilassa, kahta zen-puutarhan hiekkaa IKEA-mööpelille lappavaa metriheikkiä lukuunottamatta. Nyt olen siirtynyt kotona tehtävien muutos-, korjaus- ja huoltotöiden post-it-lappuun, joka on pitkä. Pahoittelen blogihiljaisuutta.

Sänkyhommissa

Kun mööpelit studiolla alkavat löytää paikkansa, on kodin vuoro. En ole intohimoinen sisustaja siinä mielessä että vasiten siirtelisin huonekaluja tai vaihtelisin verhoja, mutta lapsiperheen kodissa eletään jatkuvasti muuttuvaa tilannetta, ja yritän pysyä sen tasalla. Kuten että lapsella olisi huone (kulttuurisidonnainen vaatimus). Että molemmilla lapsilla olisi huone. Että molemmilla lapsilla olisi isompi huone sekä säilytystilaa peleille, leluille, vaatteille. Ehkä jopa kirjoituspöydät, vaikken tunnekaan lapsia jotka tekevät läksyt omassa huoneessaan. Kertoman mukaan niitäkin on, ja sen uskomuksen

Aisha Gaddafin sohva

Näin aamulla Pravdassa kuvia vallankumouksellisten rellestämisestä Muammar Gaddafin tyttären Aishan kämpillä. Taustalla olevien portaiden muoto ja detaljit järkyttivät minua enemmän kuin yleinen tuho ja ryöstely tai kullatun merenneitosohvan mauttomuus. On ymmärrettävää – vaikkakaan ei ehkä ”oikein” saati järkevää – että vuosikymmeniä jatkuneen diktatuurin jälkeen tekee mieli ryöstellä kultakahvaiset hammasharjat ja muutenkin pistää hulinaksi. Sohva voisi mennä jopa vitsistä, vaikkakin roisinpuoleisesta. Mutta ne portaat. Luulisi että diktaattorin tyttärellä olisi ollut varaa parempaan suunnitteluun, sen sijaan että

Maalari maalas taloa

Kotonamme ei oltu maalattu seiniä yhdeksän vuotta sitten tehdyn remontin jälkeen, ja kyllästyneenä yleiseen nuhjuisuuteen sekä Huhtipojan – taiteilijanimeltään Picazzon – murales-taiteeseen olimme ostaneet rautakaupan tarjouksesta 14l remonttivalkoista, jonka parkkeerasimme olohuoneen nurkkaan odottamaan sopivaa hetkeä. Siis, päivää jolloin voisimme sälyttää laps’rakkaat jonkun muun hoiviin. Vierähti muutama viikko. Jokainen oli vuorollaan kipeänä, ja ainoa toivomme Annabella oli kahden asunnon loukussa muuttolaatikoiden keskellä. Kun lopulta koitti lauantai jolloin kaikille sopi, emme olleet itsekään uskoneet sen päivän koittavan,

Valinnanvapaus

Valinnanvapaus on tärkeä asia ns. länsimaisessa kulutusyhteiskunnassa. Emmehän elä missään Neukkulassa. (kuva: käsipyyhetelineet, käsikuivain ja käsipyyhepaperiteline Aalto-yliopiston arkkitehtiosaston naistenvessassa)

Top