Posts tagged with: Suomi

Sarasvuo ja paavi

Paavin eroilmoitus, sinänsä harvinainen joskaan ei aivan ainutkertainen käänne katolisen kirkon historiassa, kirvotti kaikenlaista höhöttelyä suomalaisessa keskustelussa. Kaikkihan tietävät että katoliset papit raiskaavat pikkupoikia ja paavi kieltää nälkämaan neekereitä käyttämästä varmuuskumia. Muiden uskontojen rituaalit näyttävät mahdottoman hassuilta, mutta jos kirkollisveroilla rahoitetaan homojen eheytysseminaareja, no, se nyt on ollut korkeintaan huolimattomuutta. Ja Suvivirsi. Suuri suomalainen ajattelija Jari Sarasvuo osoitti omaperäisyyttään ja siviilirohkeuttaan haukkumalla katolisen kirkon maailman suurimmaksi pahantekijäksi. Oman kouluaikaisen kokemukseni mukaan tuollaisen latteuden voisi heittää

Anonillit

Luin Katja Lahden kolumnin Pravdasta, ja ihmettelin jälleen kerran kommenttiosaston anonillitystä. Jostain syystä lehden yleisökommentteja kirjoitetaan nykyään vain anonyyminä ja lähes yksinomaan negatiiviseen sävyyn. Anonillit ovat kaapanneet suomalaisen verkkokeskustelun, ja nakertavat sitä sisältäpäin. Puolet nillityksistä alkavat sanoilla tiedän ettei punaviherfeministimafia julkaise kommenttiani, mutta. Jos niitä ihan oikeasti moderoidaan, en halua edes tietää millaista tekstiä jää seulaan. Virpi Salmi osui naulan kantaan kirjoittaessaan että suomalaisesta keskustelusta on viime vuosina tullut kaikkien tuntema brändi, vähän niin kuin Marimekon Unikko tai

Pidetään ikävää

Kun riittävän kaukaa asiaa tarkastelee, suomalaisista voisi saada yksitotisen vaikutelman. Suomalaisen huumorin päällä on tukeva silaus virallista korkeakulttuurisuomea, jolle on ominaista (kai) Saksasta tuontitavarana tuotu suoraselkäinen ikävänpitäminen. Suihkussa Lidl’in shampoolla päätä pestessäni muotoilemani kansatieteellinen hajatelma sai vahvistusta Laura Kolben kirjoittamasta: ”Saksassa lasten kanssa lomaillessa ymmärsin, mistä kulttuuriimme ovat tulleet aikuisten lapsiin ja nuoriin suuntaamat ankarat katseet, suoranainen töykeys, vihamielisyys ja välinpitämättömyys. Suomi on aina ollut tiukasti Saksan napanuorassa, erityisesti mitä tulee kulttuuriin ankariin, ilottomiin ja kurinalaisiin piirteisiin.” Mutta

Umayya

Maan virallista totuutta edustavan Pravdan takana olevan lehtikonsernin julkaiseman kansantajuisen lööppilehden päätoimittaja luki Umayya Abu-Hannan kirjoituksen siitä miksi jätti lottovoittonsa lunastamatta, luki sitä kuin piru raamattua ja kirjoitti vastineen. Yhtenäinen kansa taputti karvaisia käsiään, sillä näin yhtenäistä identiteettiä rakennetaan, yhteisillä uhkakuvilla esim. kiittämättömästä ähläm-ämmästä.

Comma Fucker’s Funland

Esitin ulkosuomalaispiireissä kysymyksen siitä, muuttaisivatko henkilöt Suomeen jos voisivat, ja keskustelu kääntyi mitä pikimmin ilmiriidaksi suomalaisten alkoholinkäytöstä ja väkivaltatilastoista. Perheellämmehän on aina olemassa nk. Suomi-optio, mikäli vene alkaa kallistua. Totta puhuen olisin mielummin täällä, mikäli edes jonkinlainen perustoimeentulo olisi taattu, mutta tämän sanominen on hirvittävän negatiivista. Maanpaossa olevan suomalaisen olisi paree ripustaa kanteleensa pajuihin, ja kieltäytyä veisaamasta Herran virsiä vieraalla maalla vangitsijoilleen ja orjuuttajilleen. Kerta kiellon päälle mainitsen muutaman asian, jotka Suomessa minua ärsyttävät; otettakoon tämä rakentavana

Viljami ja paskaduuni

Enhän mä muuten ois työttömänä, jos se ei ois mun mielest kivaa, toteaa YLE2:n Silminnäkijä-dokumentissa pispalalainen elämäntapataiteilija Viljami Wager. Hän ei halua tehdä paskaduunia, jolla määritelmän mukaan tarkoitetaan huonosti palkattua, virikkeetöntä ja ilman uralla etenemismahdollisuuksia olevaa työsuhdetta. Edes karenssi ei pure Viljamiin, koska silloin rahat saa fattasta. Ensimmäisenä mieleeni tulisi huudahtaa että nyt vittu Viljami, mutta muistan itsekin olevani apurahataiteilija, ja kai Luoja tuonkin maalin roiskimisen työksi laskee. Työelämän mielekkyyttä peräänkuuluttaa myös dokumentin toinen työtön, medianomi

Heikot sortuu elon tiellä

Silmiini osui Taloussanomista bongattu artikkeli, jossa sosiaalipsykologi ja antropologi, Helsingin yliopiston Avoimessa yliopistossa opettava Katriina Järvinen arvioi Suomen olevan muuttumassa kovaksi pelureiden yhteiskunnaksi. Artikkelille taustalukemiseksi sopii duunaritaustaisen Järvisen ja kulttuurisukunsa kautta verkostoituneen Laura Kolben kirjoittama Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa. Menestyneiden ihmisten kovuus on ihmetyttänyt minua ennenkin. He eivät ehkä halua edes ajatella hyvän onnensa sattumanvaraisuutta ja epävarmuutta, jolla kohtalo voi heidät heittää taivas tietää minne Kurkimäkeen. Tällaisessa tilanteessa on luonnollinen suojelumekanismi kovettaa itsensä ja ajatella, että on tyhmyyttä, jos joku

Kotihoidon tuki

Nyt loppuu sitten minunkin kateensävyttämä reposteluni siitä kuinka hyvin Suomessa on lastenhoito järjestetty, kun kotihoidon tukeen oikeutettavaa aikaa lyhennetään. Voi olla totta sekin väite ettei kenenkään oikeastaan kuuluisi maksaa vanhemmille siitä että hoitavat oman lapsensa, mutta niin kauan kun kuntien kuitenkin täytyy järjestää tuottavan elinkeinosektorin käytettäväksi vapautuvien vanhempien jälkikasvulle hoitopaikka, voi säästön syntymisestä väännetty excel-kakku näyttää plussaa, nollaa tai miinusta riippuen siitä kuinka suuriin verotettaviin tuloihin vanhempien arvioidaan pääsevän, löytävätkö hoitovapaasijaisena työllistyneet uuden työpaikan vai

Top