Posts tagged with: välineurheilu

Teknotaaperot

  Tabletit ovat saavuttaneet keskiluokkaisen perheen, ja ilmiön yleistyessä jopa tarjoilija ihmettelee mediassa sitä kuinka teknologiavimpaimia käytetään lasten hiljentämiseen. Sitä ennen on tietysti voitu ihmetellä sitä miksi niitä alaikäisiä apinoita yleensä tuodaan ihmisten ilmoille, tai sitä miten ennen osattiin istua selkä ja jakaus suorassa, keskeyttämättä aikuisia. Harjoita siinä sitten auktoriteettia, kun ei tukistaakaan saa. Toista se oli vanhoina hyvinä aikoina, jolloin koulun ja Pikku Kakkosen väliin jäänyt aika vietettiin seisomalla pihalla tumput suorassa ja syömällä

Pronto?!

Sain syntymäpäivälahjaksi Hi-Fun:in luurin, joka sopii kaltaiselleni muinaisjäännökselle ja pronto-saurukselle kuin nenä päähän. Mielessäni kävi jopa sen laittaminen marilaukun isoon sivutaskuun, koska velcrotarraläpällä suljettuun pikkutaskuun puhepusseineen kaikkineen tungettua fööniä on vaikea kaivaa esiin, ja puhelimen soidessa kadulla olisi nii-in kätevää vain tempaista luuri kassista. Luurissa on kolme näppäintä: vastausnäppäin, volyymi plussa ja miinus. Sitä voi käyttää myös skypen headsettinä, jos haluaa puhelimessa puhumiseen autenttisen vanhanajan fiiliksen. Mutta kuka on Amerigo Olivetti? Aivan, Olivettin sukua. En purematta

Omron Walking Style II

Olen tehnyt kunnioittavan kolmen euron investoinnin Muorilta sosialisoimani askelmittarin uusiin paristoihin, ja myös paksujen akkojen iltakävelykerho (mukana uutena jäsenenä myös paksu mies) on herännyt talviuniltaan. Kymppitonni päivässä ja kolme varttia reipasta (välineurheiluvälineen mukaan aerobista) kävelyä ainakin kolmesti viikossa vaikuttaa juuri parahultaiselta peruskuntotavoitteelta. Jota voisin täydentää Pilates-Wii:llä, mikäli vihjailuni syntymäpäivälahjatoiveesta otetaan kuuleviin korviin, eli todennäköisesti ei.

Sängyssä Obaman kanssa

Sähkökirjojen lataaminen luuriin alkoi oikeastaan vitsinä. En olisi voinut uskoa että kirjoja lukee niinkin hyvin puhelimen näytöltä. Aloitin lataamalla Dickensin Joulutarinan ja Karl Marxin Kommunistisen Puolueen manifestin kun ne sai ilmaiseksi, mutta nyt olen lukenut jo Tiikerimutsin ja hyvän pätkän Barack Obaman muistelmateosta. Kotimme sisustuksessa on monia päättämättömyydestä ja liiallisesta perfektionismista johtuvia toiminnallisia epäkohtia, jotka konseptitasolla muistuttavat kuuluisaa valokuvaa Steve Jobsista kämpillään Cupertinossa vuonna 1982. Yksi näistä epäkohdista on se, ettei missään ole kunnollista lukulamppua.

Viitsimisestä

Minua jäi mietityttämään Project Maman kirjoitus kestovaipoista, ja varsinkin siitä miten ne saataisiin käyttäjäystävällisemmäksi ns. taviksen silmin. Siis jos ympäristönäkökulma tai kemikaalien paljous ei riitä motivaatioksi. Pois se minusta että ketään syyllistäisin. On vaan niin että jos ei viitsi, niin ei viitsi, ja onhan pestävistä vaipoista vaivaa enemmän kuin kertakäyttöisistä. Eikä kukaan tunne itseä parempaa oman viitsimisensä ja jaksamisensa rajoja. Minä viitsin Italiattaren kanssa, myös Huhtipojan vaippoja pesin aikani, sitten kuolemaa tekevä anoppi vei huomion enkä

Neukkuteknologiaa

Siivosin viikonloppuna kodista erilaisia tukuperiä joista keräsin lajiteltavaksi, pois heitettäväksi ja varastoitavaksi yhteensä ison paperikassillisen johtoja, plugeja, piuhoja, kaukosäätimiä, floppyja, IomegaZip-lukijan, PS/2-porttihiiren, hylättyjä headsettejä, webbikameroita ja akkulatureita joka lähtöön. Oli rannekellokin. En käytä enkä varmaan viimeiseen kolmeenkymmeneen vuoteen ole käyttänyt rannekelloa kuin satunnaisesti, mutta merihenkinen Raketa 24h näytöllä on hieno vimpain. Se ei aivan pysy ajassa, mutta kunhan nyt sinnepäin. 24h kello on mielestäni aina ollut järkeenkäyvämpi, kun lyhyt viisari on aamulla idässä, päivällä etelässä

Hipstamatic

Ihme juttu on että sitten kun on käytettävissä pelit ja vermeet joilla saa terävää kuvaa megapikselikaupalla, alkaa kaivata vanhoja polaroideja joissa väribalanssi on persiillään. Ensin leikin koneelle ladatulla polaroid-ohjelmalla, mutta uusimman lelun myötä olen enenevässä määrin hurahtanut appseihin joilla saa suoraan kuvatuksi kummia kuvia: ensiksi latasin Polaroid Digital Camera Appsin ja melkein heti sen perään Hipstamaticin. Ehkä todellisuus on rumaa ellei sitä korjaa kontrastilla, rakeisuutta lisäämällä, suotimilla, vaaleanpunaisilla laseilla, taikatempuilla, joita ennen tehtiin pimeässä huoneessa.

Hui alumiini

Uusi Musta kirjoitti SIGG:n ekojuomapulloista, jotka ehkä sittenkin ovat viherpesuaineella viimeisteltyjä. Artikkelissa oli kiinnostavia linkkejä, joita seuraamalla ilmeni ettei sveitsiläinen laatupulju ole hoitanut asiakastiedotustaan ihan viimeisen päälle, jos kohta ongelmia (lue: lähes 20-kertaisia pitoisuuksia SIGG-pulloihin verrattuna) bisfenoli alfan kanssa on ollut muillakin ekopulloilla lootuskukkalogosta huolimatta. Maahantuoja rauhoittelee huolestunutta kuluttajaa kertomalla että vaikka SIGG-pullot ovat alumiinia, neste ei ole missään vaiheessa kosketuksissa alumiiniin. Pullojen sisäpintaan on poltettu uusi entistä myrkyttömämpi suojakerros. Itse kaipaisin tukevampia lähteitä alumiinin terveysvaikutuksista

Koska olet sen arvoinen

Jostain syystä en koskaan ole pitänyt itseäni jonkun ryppyvoiteen arvoisena, vaan olen aina päättänyt tähdätä hieman korkeammalle. Sain neljäkymmentävuotislahjaksi koko perheen kadehtiman läppärin, ja nyt samassa hybriksessä villiinnyin itse ostamaan järjestelmäkameran. Rahaa ryppyvoiteeseen ei tälläkään kertaa jäänyt, eikä oikeasti edes kameralaukkuun. Käytän toistaiseksi Stockmannin kangasshopperia. En ole koskaan aikaisemmin ostanut järjestelmäkameraa. Faijan Spotmatic oli vuonna 1972 ammattilaistasoinen peli, ja se palveli tarkoituksessa eli valokuvien ottamisessa kolmekymmentä vuotta. Voi palvella jatkossakin mikäli huollatan sen, ja mikäli

Kapulagalleria

Paremman tekemisen puutteessa photoshoppasin kapulagallerian. Kuvat ovat eri lähteistä, joten mittakaavaa annettiin silmämääräisesti. En oikeastaan edes muista kuinka iso se halko oli, kyllä se olkalaukkuun mahtui Pentaxin lisäksi. 3210 on esitelty sekä etu- että takapuoleltaan, koska sillä on logo persiissä niin sievästi. Tuplattu puhelin antaa vaikutelman että kännyjä olisi ollut enemmänkin, mutta ei, tässä ovat kaikki luurini vuosilta 1997-2010. Yhtään matkapuhelinta en ole tiputtanut esim. vessanpönttöön. Taannoin kuvaamani episodi e-commerce all’italiana sai onnellisen päätöksen, eli

Top