Posts tagged with: viherpiiperrys

Ilmastosyntiset

Pravdassa kirjoitettiin noin viikko sitten ilmastonmuutoksen suurista syyllisistä, ja ainakin osittain annettiin synninpäästö yksilölle joka ei teepussin narun päässä olevan paperilapun paperinkeräykseen lajittelulla, syyllistymisellä, syyllistämisellä ja muulla nillityksellä saa ihmeitä aikaan. Isojen poikien ilmastopelissä -pikadokumentti taas kertoo siitä, miksi yksilön valinnoilla on viime kädessä vaikutusta: markkinat ja politiikka liikkuvat siihen suuntaan mihin massat haluavat niiden liikkuvan, täysin ideologiastaan riippumatta. Osa tästä liikehdinnästä on toki silkkaa viherpesua. Artikkeli ei ole täysin vailla valopilkkuja. Sillä aikaa kun

Ekotiskiaine

Viherpiiperryksestä innostuneita lukijoita ilahduttaakseni julkaisen sellaisenaan naamakirjatutun kääntämän kotitekoisen eko-konetiskiaineen reseptin, jonka olen testannut ja toimivaksi todennut. Ensimmäisen koneellisen jälkeen lisäsin vielä etikkaa huuhteluainesäiliöön, koska kovasta vedestä jäi kalkkitahroja mustiin Teema-astioihin. Ehkä aterimet eivät ole niin viimeisen päälle kiiltäviä kuin kaupan aineilla, mutta toisaalta useampaan otteeseen puoliksi sulanutta pesutablettia kuivuneesta lautasesta raaputtaneena olen miettinyt mitä myrkkyjä niissä on, ja huuhtoutuvatko ne astioista ihan oikeasti. Eko-konepesuaineeseen tarvitaan: 3 sitruunaa 4 dl vettä 200 g etikkaa (kirkasta)

Garbage Warrior

Katsoin eilen mainion Roskasotilaat -dokkarin, ja rakentelin sitten vielä muutaman tunnin ajan nukkumaanmenoni jälkeen passiivitaloa tontille, jonka appivainaa oli aikoinaan ostanut naapurikunnasta. Tontilla kasvaa vain kiviä, ja hyvällä lykyllä sieltä saattaa löytyä jo valmiiksi taloon tarvittava materiaali. Minä sitten tykkään noista kupoleista, varsinkin, jos niissä on käytetty lasipulloja joista valo siilaantuu. Ne tuovat mieleeni Király Fürdőn turkkilaisen kylpylän Budapestissa. Ensimmäisessä arkkitehtuurityössäni 1970-luvulla oli selviä yhteyksiä Michael Reynoldsin samanaikaiseen puuhasteluun, josta en tietenkään mitään tiennyt, mutta jota

Maalaishiiri ja kaupunkilaishiiri

Ensireaktioni Sunnuntaihesarin artikkeliin oli varmaankin sama kuin Soininvaaralla, että mitähuttua, voiko hiilijalanjälki todellakin pienetä sillä että ihmisiä ripotellaan pitkin metsiä niin harvakseltaan että ainoa mahdollinen tapa päästä sieltä ns. ihmisten ilmoille on yksityisauto. Ellei sitten ole ekstremisti ja turvaa rekikyytiin. Tai pysy siellä mökissään. Kun tarkemmin (paperilehden) juttua ja sen taustoja luki, selvisi että kaupunkilaisten hiilijalanjälkeä kasvattaa kulutus. Mutta siitä, että rikkailla on isompi hiilijalanjälki kuin köyhillä, ei saa kovin raflaavaa otsikkoa. Se kuulostaa tunnetun

Ökyauto

Kun pilapiirroksia on enemmänkin tallessa kovalevyllä, niin täytyy jakaa niitä yleiseen tietoisuuteen. Artikkeli autoilusta tai pikemminkin muiden liikkumamuotojen puuttumisesta LA:ssa osui yhteen kipupisteeseeni. Italia on Euroopan autoistunein maa, ja italialaisessa pikkukaupungissa todella monet ovat sitä mieltä että jalan liikkuminen on köyhyyden, saituuden tai jonkun muun mielenvian merkki. Ympäristöä (jalkakäytäviä, tienpenkkoja ym.) hoidetaan sen mukaan: mitään kuudenkympin tuntinopeudessa näkymätöntä pikkuroskaa ei siivota pois, liikennemerkkejä pystytetään keskelle jalkakäytävää, autoja jätetään parkkiin suojatielle ja luiskille… Hyvää tarkoittavat tutut

La Distinction

Pravdan kolumnisti Virpi Salmi on keksinyt ruudin, tai kuten italialainen asian ilmaisisi, löytänyt Amerikan. Elitistinen elintarvikenatsi maksaa elintarvikkeestaan surutta ylihintaa, kun viljelijä älyää pakata spelttinsä ruskeaan paperipussiin ja kirjoittaa siihen maalaiskaunolla ”speltti”. Ymmärtääkseni hän maksaa omasta pussistaan kolumnistin kritikoiman järjettömän kalliin ja tehottoman pieniin herkkukauppohin ja hallien pienmyyjille painottuvan ruuantuotannon ja -jakelun. Kukaan ei tietääkseni kiellä viljelijää kusemasta intelligentsiaa linssiin luomu-aito-nostalgisella pakkausgrafiikalla, vaikka tietenkin olisi jotenkin niinku reilumpaa tehoviljellä bulkkia joka dumpataan tukiaisilla ulkomaan markkinoille. Kaikilla ei ole

Pikkuautoilua

Maailmanlaajuinen autoton päivä livahti ohi huomaamattani, tai kai siitä kerrottiin telkkarissa, oma vika kun en katsonut. En kyllä muistaakseni autoillutkaan. Tuppulalaisilla on kumman kiihkeä suhde pikkuautoiluun. Helsingissä asuin reilun puolen kilometrin päässä metroasemasta, enkä ajatellutkaan että tarvitsisin ihan välttämättä henkilöautoa. Tuppulassa puolen kilometrin kävelymatka on jo ajatuksena mahdottomuus, ja voi sitä lukuvuoden alkua, kun joka ikisen vanhemman täytyy lapsia saattaessa ja hakiessa päästä pysäköimään niin lähelle koulurakennusta että autonpersus ylittää kynnyksen. Liikenneruuhkadokkarissa pikkuautoille suunnitelluista kaupungeista

Kuuden haasteen herättämiä kysymyksiä

Käytän koko syyskuun vain kuutta vaatetta on herättänyt kysymyksiä, joihin päätän kysellä vastauksia Lanttuakatemian EVP akateemiselta pyykkäriltä skype-haastattelussa. Vaatteita täytyy pestäkin: kaikki energiansäästöoppaat kehottavat pesemään täysiä koneellisia. Teenkö nyt väärin? Kotitalousopettajain koulutuslaitoksella punnittiin pyykkiä, ja todettiin ettei kone ollut koskaan täynnä silloin kun opiskelija oli mielestään ladannut sen täyteen; samassa todettiin että opiskelijaa ohjasi perstuntuma, eli kun kone ladattiin manuaalin mukaisesti (1 kg pyykkiä 10 l rummun nimellistilavuutta kohden) täyteen, ei pyykki puhdistunut. Jos asuu

Top