Kategoria: äidiksi Italiassa

Tiedot perustuvat tilastotieteen laitoksen ISTAT:n vuosina 1999-2000 tekemään tutkimukseen. Kysymyksiin on haastateltu tutkimusta edeltävien viiden vuoden aikana synnyttäneitä 2 miljoonaa 439 000 naista! Tutkimusta edeltävinä vuosina synnytysvalmennukseen oli osallistunut haastatelluista äideistä vajaa kolmannes, 30,4%. Kurssin järjesti 15,7% sairaala, 10,8% ehkä lähiten suomalaista neuvolaa muistuttava consultorio, 3,9% yksityinen. Kurssille osallistuminen oli yleisintä Luoteis-Italiassa (45,5%), erityisesti Piemonten maakunnassa (49,5%), harvinaisempaa Etelä-Italiassa (10,5%) Kursseille osallistuvat eniten korkeakoulu- (47,2%) tai keskiasteen tutkinnon (38,6%) suorittaneet naiset, huomattavasti harvemmin pelkän peruskoulun

Olen nyt sitten aloittanut synnytysvalmennuskurssin, tai oikeastaan jo viikko sitten. Koomista asiassa on se, ettei sairaala jonka neuvolassa olen käynyt järjestä kursseja, koko provinssissa kursseja on tietääkseni kahdessa sairaalassa (joitakin yksityisklinikoiden kalliita kursseja lukuunottamatta), ja että kahdesta olemassaolevasta valitsin sen kaukaisimman. Autoilun riemua strada provinciale kolmekuusseiskalla: vettä tulee kun Esterin sanonko mistä, kanssa-autoilijat ovat järjestään sekopäitä, kuolonkolareiden paikoista muistuttavat omaisten tienposkeen tuomat kukkakimput joita on joillakin tieosuuksilla taajalti. Olen omituinen, tietenkin vain suhteellisesti. Olen kymmenpäisessä

Rita Maestra houraili silityslaudalla synnyttävästä naisesta, yritin kommentoida, katosi blogisfääriin. Onhan gynekologin tuoli aika kapea ja korkea, ei se silityslaudasta eroa muuten kuin että siinä on ne jalkatuet. Sain lähes paniikkikohtauksen nähdessäni ensimmäistä kertaa TV-dokumentissa gynekologin tuolissa jalat kohti taivasta synnyttävän naisen, suomalainen sairaalasänkykin tuntuu paremmalta vaihtoehdolta. Olen miettinyt pääni puhki muistaisinko jotakin vanhaa elokuvaa jossa olisi synnytyskohtaus, ja kun en millään muista niin kirjoitan itse. Synnyttävä äiti makaa vuoteessa jossa on korkeat takorautaiset päädyt,

Toissapäiväisellä neuvolakäynnillä tunnustelin synnytystapasuunnitelman laatimisen mahdollisuutta, ja törmäsin siihen todellisuuteen ettei äideiltä kysytä, että sairaalan kynnyksen ylittäessä niin naisen ruumis kuin vauvakin muuttuvat sairaalan omaisuudeksi. Synnytysasento? Ei, rouva, meillä tehdään tällä yhdellä tavalla! Välilihan leikkaaminen? Jos se on tarpeen (neljällä viidestä: kuka päättää?)! Napanuora? Se leikataan heti, ja joka tapauksessa asia ei kuulu gynekologille (lasta koskevissa asioissa minun pitäisi varata lastentautiopin ylilääkäriltä aika… jotta voisin etukäteen anella lupaa saada vastasyntynyt oma lapseni syliini)! Kahden päivän

Neuvola neuvolana, siihen naapurikaupungin äitiyspoli on omiaan, mutta synnytystapasuunnitelman tekeminen tökkii. Tai siis, synnytystapasuunnitelmaa ei ole tapana tehdä, synnytetään talon tavalla. Ensimmäisen Mooseksen Kirjan 3 luvun jakeessa 16 toki sanotaan: Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, ja kivulla sinä olet synnyttävä lapsesi – mutta, ei helkkari, selinmakuuta gynekologin tutkimuspöydällä jalat telineillä taivasta kohden Jahve ei sentään vaatinut! Joku on nyt kyllä lisäillyt omiaan siitä omenajupakasta langetettuun tuomioon.

Jo kuvaamallani neuvolakäynnillä sain mukaani Anne Geddes -kuvilla koristellun pahvisen matkalaukullisen mainoskrääsää, uudesta turvallisesta perheautosta Pampersiin. Vauva- ja äitiyslehtien joukosta todellisena helmenä erottuu tuotantoministeriön (Ministero delle attività produttive) ja lelutuottajien yhdistyksen esite, joka valistaa vanhempia käytettyinä hankittujen syöttötuolien, pinnasänkyjen, rattaiden, turvaistuinten ja muiden tarpeellisten tai tarpeettomien lastenhoitotarvikkeiden vaaroista: mahdollisesti rikkinäisistä osista, vanhempien mallien norminvastaisuudesta, epähygieenisyydestä. Jopa italialaiset ystävättäreni oivalsivat esitteen koomisuuden, ja ymmärsivät suureen ääneen surkutella lapsiparkojaan muistellessaan yksittäisten varusteiden kiertomatkaa serkkuparvessa (Italian syntyvyys on

En lakkaa koskaan ihmettelemästä miksi italialaisessa sairaalassa tai lääkärin vastaanotolla – julkisella tai yksityisellä – on mahdotonta ilmoittaa potilaille kutakuinkin tarkkaa aikaa jolloin vaivautua paikalle. Ilmotetaan muutamalle tusinalle pallomahalle että kätilö/gynekologi on paikalla kello kymmenen viisitoista, pistetään mammat käytävälle seisoskelemaan ja kutsutaan sisään sattumanvaraisessa järjestyksessä (vetävät hatusta: otetaan tänään ensin rakenneultrat, joohan). Harakoille mennyttä työpäivää lukuunottamatta tämänpäiväinen neuvolakäynti oli myönteinen kokemus, lähinnä henkilökunnan inhimillisen otteen ja huumorintajun ansiosta. Huoneessa oli samanaikaisesti paikalla kolme hoitajaa ja