Kategoria: huumori

Pidetään ikävää

Kun riittävän kaukaa asiaa tarkastelee, suomalaisista voisi saada yksitotisen vaikutelman. Suomalaisen huumorin päällä on tukeva silaus virallista korkeakulttuurisuomea, jolle on ominaista (kai) Saksasta tuontitavarana tuotu suoraselkäinen ikävänpitäminen. Suihkussa Lidl’in shampoolla päätä pestessäni muotoilemani kansatieteellinen hajatelma sai vahvistusta Laura Kolben kirjoittamasta: ”Saksassa lasten kanssa lomaillessa ymmärsin, mistä kulttuuriimme ovat tulleet aikuisten lapsiin ja nuoriin suuntaamat ankarat katseet, suoranainen töykeys, vihamielisyys ja välinpitämättömyys. Suomi on aina ollut tiukasti Saksan napanuorassa, erityisesti mitä tulee kulttuuriin ankariin, ilottomiin ja kurinalaisiin piirteisiin.” Mutta

Ohjeita naisen onnelliseksi tekemiseen

Jos edellisistä ohjeista jäi sellainen maku, että siinä pidettiin miestä vähintäänkin epäkypsänä Luojan beta-versiona, niin muistutan ettei miehillä aina ole helppoa. Tällainen teksti kiertää netissä, joten kierrätän sen eteenpäin, minäkin vuorollani. Miten mies tekee naisen onnelliseksi Miehen on helppo tehdä nainen onnelliseksi. Tarvitsee vain olla: 1. ystävä 2. kumppani 3. rakastaja 4. veli 5. isä 6. opettaja 7. kasvattaja 8. rippi-isä 9. uskottu 10. kokki 11. mekaanikko 12. asentaja 13. sähkömies 14. kuljettaja 15. kantaja

Joulukalenteri 4: sardinialainen joulukertomus

Italiassa, ennen pönäkän punanuttuisen CocaCola-joulupukin saapumista tännekin hohottelemaan, joululahjatoivomukset osoitettiin Jeesus-lapselle. *** Olipa kerran pieni sardinialainen paimen, joka kirjoitti joulun alla Jeesus-lapselle: Rakas Jeesus-lapsi. Toivoisin jouluksi paimenen hatun, paimenen hanskat, paimenen nutun. Kiitos, Jeesus-lapsi. Jouluna paimenraukka ei kuitenkaan saanut lahjoja, ei ensimmäistäkään. Seuraavana vuonna paimen kirjoitti uudelleen Jeesus-lapselle: Rakas Jeesus-lapsi… Ei mitään. Ei yhtikäs mitään. Kolmantena vuotena sama toistui; paimen oli vielä toiveikas, sillä kolmas kertahan toden sanoo. Joulupäivän aamuna paljastui karvas yllätys: ei lahjoja.

älytaulu (hoi, älä jätä)

Italian kouluihin kaavaillaan älytauluja liitutaulujen sijaan, ja koulukirjojen korvaamisesta e-kirjoilla puhutaan myös. Että kuka ne maksaa, ja minkälaiset e-kirjat. Ettei käy niin kuin laissa joka määräsi että liikkeissä tulee olla kassakone, joka täyttää seuraavat vaatimukset… oho, sama äijä lakia säätämässä ja Olivettin hallituksessa. Sattuuhan sitä. Tuppulassa vielä odotetaan että peruskouluun saataisiin kouluruokailu, ja että raha riittäisi vessapaperiin. (Älytaulu on kuulemma saatu, mutta ilman projektoria.)

Torakka pillissä

Kun nyt pääsin vauhtiin… Tuttavat olivat olleet matkalla Nepalissa ja toivat EXälle tuliaiseksi pillin. Kun EXä sitten sisäänajoi soittopelin, lensi sieltä rivakalla puhalluksella roihuvuorelaiskaksion nurkkaan jokin, joka otti välittömästi jalat alleen. EXä gasellin loikalla perään, sai luvattoman maahanmuuttajan purkkiin ja vei sen Eläintieteelliseen museoon tunnistettavaksi. Aasialainen torakka, julistivat, nuori, vasta kuoriutunut. Mikäs nyt naurattaa? – Hyvä etteivät tuoneet sulle chillumia.

Tämä vetosi huumorintajuuni

Koko sarja on hyvä, mutta Kolmen lapsen äiti ylittää kadun oli erityisen lähellä omaa arkikokemusta. Parempi nauraa kuin itkeä. Juttelin Huhtipojan tarhassa Tuppulaan naidun itäeurooppalaisen äidin kanssa, jolle on siunaantunut kolme aika, öh, sanoisinko lujatahtoista ja määrätietoista lasta. Hienoja ovat omanikin, mutta kun ne molemmat on varustettu tuollaisella luonteella, niin minulle taisi tulla lapsiluku täyteen. Ai niin, ja sorsapesue tosiaan seuraa emoaan, se on sitä continuum conceptia. Omani olisivat painelleet viidakossa sapelihammastiikerin suuhun alta aikayksikön,

Alfauros

Energiaviikon tiukkaan asiatekstiin täytyy välillä vetää kevyempi kerros. Suomalaisia blogeja lukevalle on tännekin asti kantautunut tieto miehestä, joka ei ole neljään vuoteen saanut piparia, ja siitä hän on suivaantunut. Toivottavasti uutinen ei vuoda Italian mediaan; siitä voisi seurata paniikki, sillä täällä jokaisen ilman piparia jääneen haavekuva on, että ainakin Suomessa saisi. Tai ruotsinlaivalla. Toisin kuten Suomessa ehkä luullaan, Italiassakin on entistä helpompi saada, ainakin kuulopuheiden mukaan. Poikalapsen äitinä olen tietenkin huolissani siitä, miten poika tulisi

Arkkitehti

Arkkitehdin ammattiin suuntautuvat henkilöt, jotka eivät ole riittävän nörttejä insinööreiksi eivätkä riittävän hinttareita vaatetussuunnittelijoiksi. Arkkitehdit eivät ole koskaan lakossa, tai jos ovat olleet, ei sitä kukaan ole huomannut.

Top