Kategoria: juhla

Kymmenennelle

Italiatar täytti vuosia. Kummitäti teki kakun. Viihdeosastolle eivät enää kelpaa Zecchino d’Oro ja Ipanapa. Esipuben playlist koostui Michael Jacksonista, Shakirasta ja Jennifer Lopezista. Äiti kokosi soittolistan, joten mukana oli myös huonoja biisejä joiden yli täytyi hypätä. Ensi vuodeksi saa luvan koota itse listansa. Juhlat pidettiin sopivasti tyhjillään olevalla entisellä työhuoneella, johon vuokraisäntä ei vielä ole löytänyt uutta vuokralaista. Yhdestä illasta voi hyvinkin veloittaa viisikymppiä, jos juhlivat siivoavat huoneen ennen ja jälkeen tilaisuuden. Olin huojentunut kun

Sepolcri

Pääsiäisviikonloppu Tuppulassa alkaa kiirastorstaina, jolloin kaupungin asukkaat illan hämärtyessä lähtevät kiertämään kirkkoja. Kirkkoihin on koristeltu alttari, jota kansankielessä harhaanjohtavasti kutsutaan nimellä sepolcro, hauta. Kierroksen täytyy kattaa pariton luku kirkkoja, ja eri lähteiden (sekä paikallisten perinteiden) mukaan lukumäärä vaihtelee: ainakin kolme, aikaisemmin vähintään seitsemän, eikä koskaan parillista lukua. Tästä olemme pitäneet tiukasti kiinni: vierailimme eilen yhdeksässä kirkossa. Kiirastorstaina tapahtunut ehtoollisleivän palvominen sekoittuu kansanperinteessä toiseen perinteeseen, seitsemän kirkon pyhiinvaellukseen, jonka alullepanija on 1500-luvulla elänyt ja pyhimykseksi julistettu kirkonmies

Festa delle zucche vuote

(Tyhjien kurpitsojen/tyhjien päiden juhla) Tuppulassa liikenteen uhrien muistolle perustettu yhdistys yhdessä seurakuntanuorten kanssa järjesti lapsille ja varhaisnuorille juhlan, jossa viettää Halloweenia vaarallisen kaduilla kiertelyn sijaan. Tarkemmin ottaen juhlassa ei ymmärtääkseni ollut edes tarkoitus viettää Halloweenia, joka muualta tulleena kaupallisena traditiona herättää polemiikkia vuodesta toiseen. Joidenkin kirkollisten piirien mukaan noitien, vampyyrien ja muiden pimeän voimien juhlistaminen saattaa jopa lähentää nuoria saatananpalvontaan. Öhm. Halloween ei ole ollut Tuppulassa iloinen juhla vuoden 2006 jälkeen. En silti pidä erityisen

Lastenkutsut

Voi mennä hypervanhemmuuden piikkiin, mutta Tuppulassa lastenkutsut tuppaavat olemaan suureellisia. Mekään emme tohtisi jäädä valovuosia vallitsevan tason alapuolelle, sillä johan siitä lapsikin pahoittaa mielensä. Nih. Olen aikaisempina vuosina raatanut itseni puolikuoliaaksi keittiössä, raivannut asunnon esittelykuntoon, majoittanut kirkuvan lauman olohuoneeseen, siivonnut asunnon takaisin asuttavaan kuntoon. Järjestyksenrakkauteni tuntien ei ole erityisen yllättävää että ensimmäinen siivous on pahempi; jälkityöksi riittää yleensä perunalastujen imuroiminen lattialta ja nihkeäpyyhintä mikrokuitumopilla. Äiteihin ja isiin uppoaa uskomaton määrä olutta, viiniä, lihapullia ja melkein

40vee

Syntymäpäiväjuhlinnat menivät totutun kaavan mukaan, paitsi että muokkasin kakun koristelua hieman viime-, pardon, toissavuotisesta. Eikä minulla ole vieläkään kakkulautasta, kakkulapiosta puhumattakaan, vaikka olin luvannut tulla aikuiseksi. Ryppyvoidetta sentään hankin. iVimpaimen lisäksi sain ystäviltä hienon kiiltävän nahkaisen olkalaukun Made in Italy, iVimpaimen paikasta toiseen raahaamiseen. Ovat varmaan nähneet minut raahaamassa SonyVaioa piazzan halki Röfixin ekoshopperissa. Olkalaukkuun täytyy nyt löytää yhteensopiva ”pelastusvene” johon laittaa avaimet, lompakon ja ostoskassin – en voi raahata koko salkkua mukanani piipahtaessani piazzan

Settimana Santa di Taranto

Taranton pääsiäisviikko on mahdollisesti yksi tärkeimmistä kirkolliseen juhlaan liittyvistä perinteistä Italiassa, ja koska Taranto on vain kivenheiton päässä Tuppulasta, on aivan luonnollista etten tähän mennessä ollut raahannut luitani paikalle. Tänä vuonna lyöttäydyin kuitenkin natiivin, ystävättäreni Annabellan seuraan: pakkasimme lapset mukaan ja nousimme linja-autoon lippuja myyvän Bar Natalen edestä. Pyhimyskulkueet, joista Taranton pääsiäinen on kuuluisa, alkavat kiirastorstain iltapäivänä, jolloin katujat ”i perdoni” askeltavat hitaasti pareittain, paljasjaloin, pitkin kaupungin katuja kirkolta toiselle. Kirkkoihin on koristeltu ylösnousemusalttari, jota

Naistenpäivän viettoa

Juhlistin kansainvälistä naistenpäivää palaamalla aamulla kotiin saatettuani lapsukaiset kouluun: vietin koko aamupäivän laatuaikaa sohvan kanssa, ja lämmitin lounaaksi mikrossa eilistä lasagnea. Kun oikein väsyttää, niin pitäkääpä huolta itsestänne, siskot!

Top