Kategoria: katolinen kirkko

Habemus iPad

Kun koko maailman median seuraama savupiippu tuprautti valkoisen savun 13.3.2013 kello 19.06, alkoivat Pietarinkirkon kellot soida, ja aika pian sen jälkeen myös muut kirkonkellot, Tuppulassakin. Se oli merkki siitä että telkkarin voi laittaa päälle, vaikkei siihen mennessä olisikaan seurannut suoraa lähetystä savupiipusta ja sen päällä istuvasta lokista. Rooma ryntäsi Pietarinkirkon aukiolle, ja kiireisimmät jättivät autonsa keskelle katua, kun eivät lähemmäksikään enää päässeet. Väkeä oli kuin Beppe Grillon vaalitilaisuudessa. Eräs tuntemani haruspeksi oli veikannut lattaripaavia, mikä kyynisesti

Sarasvuo ja paavi

Paavin eroilmoitus, sinänsä harvinainen joskaan ei aivan ainutkertainen käänne katolisen kirkon historiassa, kirvotti kaikenlaista höhöttelyä suomalaisessa keskustelussa. Kaikkihan tietävät että katoliset papit raiskaavat pikkupoikia ja paavi kieltää nälkämaan neekereitä käyttämästä varmuuskumia. Muiden uskontojen rituaalit näyttävät mahdottoman hassuilta, mutta jos kirkollisveroilla rahoitetaan homojen eheytysseminaareja, no, se nyt on ollut korkeintaan huolimattomuutta. Ja Suvivirsi. Suuri suomalainen ajattelija Jari Sarasvuo osoitti omaperäisyyttään ja siviilirohkeuttaan haukkumalla katolisen kirkon maailman suurimmaksi pahantekijäksi. Oman kouluaikaisen kokemukseni mukaan tuollaisen latteuden voisi heittää

Quaresima

Tuhkakeskiviikosta alkaa paastonaika, jota kestää pääsiäiseen saakka. Ajatus miellyttää jopa minua, ekumeenista ateistia. Ortodoksisen kirkon suuren 40-päiväisen paaston aikana ei nautita lihatuotteita, maitotuotteita eikä kananmunia. Kreikkalaisessa paastoperinteessä myös kala on kielletty, slaavilaisessa perinteessä taas kaikenlaisten kalojen syöminen on sallittua. Voin, oliiviöljyn, viinin ja kaikkien alkoholijuomien nauttiminen on kielletty. Roomalaiskatolisessa paastossa kala, muna ja maitotuotteet ovat sallittuja, mutta tavallisia riviuskovaisia sitovia paastopäiviä jolloin tulisi syödä vain yksi ateria ja pidättyä lihasta on kirkkovuodessa vain kaksi: tuhkakeskiviikko

iNo

Lapsen paras ystävätär pääsi ensimmäiselle ehtoolliselle, ja koska lapsi itse ei ole käynyt pyhäkoulua, hän jäi sakramentista – ja lahjoista – paitsi. Rehellisesti sanottuna meillä ei ole edes niin laajaa sukua, että se riittäisi norminmukaiseen kultaristien ja pleikkareiden vyöryyn. Hyvittääkseni ahdasmielisen ateismini ostin lapselle non-comunione -lahjaksi iPod Shufflen. On kohtuutonta vaatia vanhempia tuputtamaan lapsilleen jotakin muuta uskoa kuin omaansa.

Joulukalenteri 8: Immacolata Concezione

Joulukuun kahdeksantena Italiassa vietetään Marian perisynnittömän sikiämisen päivää, jonka Keksi on aikanaan selittänyt niin hyvin etten parempaa tohdi yrittää. Tänä vuonna osallistuin aamuyöllä Immacolatan kirkolta piazzalle, juhlakalun patsaan jalkoihin aamuyöllä kulkevaan kynttiläsaattueeseen, ihan siitä ilosta että akat kutsuivat ja että minut on jotenkin kelpuutettu jengiin. Kulkueen reitti on niin lyhyt ettei matkalla päätepysäkille ehditty vetää kuin yksi isämeitä ja kymmenen avemariaa. Loput ruusukkorukouksesta lausuttiin kynttilät kourassa piirissä seisten. Muunkin asiaankuuluvan ohjelman, kuten friteeratun kapakalan, vedin

Sepolcri

Pääsiäisviikonloppu Tuppulassa alkaa kiirastorstaina, jolloin kaupungin asukkaat illan hämärtyessä lähtevät kiertämään kirkkoja. Kirkkoihin on koristeltu alttari, jota kansankielessä harhaanjohtavasti kutsutaan nimellä sepolcro, hauta. Kierroksen täytyy kattaa pariton luku kirkkoja, ja eri lähteiden (sekä paikallisten perinteiden) mukaan lukumäärä vaihtelee: ainakin kolme, aikaisemmin vähintään seitsemän, eikä koskaan parillista lukua. Tästä olemme pitäneet tiukasti kiinni: vierailimme eilen yhdeksässä kirkossa. Kiirastorstaina tapahtunut ehtoollisleivän palvominen sekoittuu kansanperinteessä toiseen perinteeseen, seitsemän kirkon pyhiinvaellukseen, jonka alullepanija on 1500-luvulla elänyt ja pyhimykseksi julistettu kirkonmies

Colora la tua Bibbia

Italiattarella on koulun uskonnonkirjan bonusmateriaalina värityskirja Raamatun tapahtumista. Ykkösellä kirjasta tuli läksyäkin, mutta kakkosella asiasta ei viesti kantautunut kotiin saakka, ilmeisesti tavoitteena oli että lapsukaiset värittelisivät partasuita patriarkkoja aina paremman tekemisen puutteessa. Kotonamme tunnustukselliseen uskonopetukseen suhtaudutaan ristiriitaisesti. Kun ei sen tilalle ole tarjolla muutakaan, ja toisaalta siinä opetetaan mielestäni Italian kulttuurihistorialle keskeisiä asioita, vai miten muutenkaan selittäisi joka virastossa ja luokkahuoneessa roikkuvan krusifksin, pyhät ja juhlat? Paremman tekemisen puutetta ei sen sijaan ole ilmennyt, sillä

Settimana Santa di Taranto

Taranton pääsiäisviikko on mahdollisesti yksi tärkeimmistä kirkolliseen juhlaan liittyvistä perinteistä Italiassa, ja koska Taranto on vain kivenheiton päässä Tuppulasta, on aivan luonnollista etten tähän mennessä ollut raahannut luitani paikalle. Tänä vuonna lyöttäydyin kuitenkin natiivin, ystävättäreni Annabellan seuraan: pakkasimme lapset mukaan ja nousimme linja-autoon lippuja myyvän Bar Natalen edestä. Pyhimyskulkueet, joista Taranton pääsiäinen on kuuluisa, alkavat kiirastorstain iltapäivänä, jolloin katujat ”i perdoni” askeltavat hitaasti pareittain, paljasjaloin, pitkin kaupungin katuja kirkolta toiselle. Kirkkoihin on koristeltu ylösnousemusalttari, jota

Joulukalenteri 12: kadonnut lammas

Äiti, minä haluan pyhäkouluun. Uskonnon opettajalle oli selvinnyt, ettei Italiatar käy pyhäkoulussa. Koska opettaja sanoi, että jos en käy pyhäkoulua, en pääse ensimmäiselle ehtoolliselle. Jo se siitä on kiinni, niin ei sinun tarvitse mennä uskonnontunnillekaan. Eei, äää-äitiii, minä haluan uskonnontunnille. Äiti pääsi ensimmäiselle ehtoolliselle 27-vuotiaana. Mutta minä haluan pienenä. Minkä ikäisiin pitää soveltaa uskonnonvapautta? Ja entä sitten kun pyhäkouluopet kertovat etteivät protestanttiset sukulaiset oikeasti pääse taivaaseen, eivätkä homot, eivätkä… Ja pitääkö sitten pitää joku helkkarin

Joulukalenteri 10: pahan sanansaattajat

Joka päivä sanomalehtien, television, radion kautta, paha kerrotaan, toistetaan, vahvistetaan, niin että se totuttaa meidät kauheimpiin asioihin, tekee meidät tunnottomiksi, jollain tavalla myrkyttää meidät, sillä negatiivinen ei poistu kokonaan vaan kertyy päivä päivältä, niin että sydämemme kovettuu ja ajatukset synkkenevät. Joukkoviestinnällä on tapana saada meidät tuntemaan itsemme aina ”yleisöksi”, ikäänkuin paha koskisi vain muita, ja jotkut asiat eivät voisi tapahtua meille. Sen sijaan olemme kaikki “näyttelijöitä” ja niin pahassa kuin hyvässä, käytöksemme vaikuttaa myös muihin.

Top