Täällä ei sitten tapahdu mitään. Puutteellisesti tarkastettuja ilotulitteita vedettiin markkinoilta; siitä kerrottiin radiouutisissa tunnin välein sekä TV:n jokaisessa uutislähetyksessä. Sitten ilotulitteita tarkastettiin lisää ja lopuksi ne palautettiin myyntiin; siitäkin kerrottiin radiouutisissa tunnin välein. Korpikuusen kannon alla on huumehörhön kolo. Ulkona sataa lunta, hiljakseen mutta taajaan.
Lähtöä edeltävänä päivänä tajusin, että saavumme Helsinski-Vantaalle kello kahdelta yöllä, eikä meillä ole lapasia. En löytänyt niitä mistään: ehkä lasten sormikkaat oli pistetty liian pieninä kiertoon, mutten löytänyt omianikaan, Sulttaanille vain yhden parittoman Thinsulate-rukkasen. Eikä Tuppulassa myyty lasten käsineitä, ainakaan niissä lukuisissa lastenvaateliikkeissä joista niitä etsin. Koordinoituja pipo-kaulaliinasettejä oli joka lähtöön. Jos Tuppulassa on kylmää, laitetaan kädet taskuun. Mittari näytti plus viittätoista. Aloitin vaatteiden umpimähkäisen heittelyn matkalaukkuihin iltaseitsemältä: kummisetä Arkkienkeli oli luvannut saattaa meidät asemalle,
Joulumieltä lukijoille ympäri maan piirin. Tänä vuonna ei tarvitse itkeä edes Sylvian joululaulua.
Lapsrakkaat ovat päässeet pulkkamäkeen. Ovat tehneet lumiukkoja. Lumi, tuo Teletapeista tuttu konsepti, on ollut mielikuvaansa kylmempää ja märempää, mutta asiaan on suhtauduttu urheasti. Äidiltä puuttui täysin Reima-haalari-Kontio-saapas-pakkauskokemus. Että ei kannata laittaa omaa takkia päälle ennen kun kaikki kersat on asianmukaisesti paketoitu. Etelänapamantereen tutkimusporukan voi heivata verannalle odottamaan äidin pukeutumista. Ostin Stockan kanta-asiakastarjouksesta viimeistä päivää kanta-asiakastarjouksessa olleen Marja Kurjen villaponchon, 100% merinovillaa, made in italy, huusi rekissä tahtovansa takaisin kotiin. Villaponchoa voi pitää Etelä-Italiassa läpi talven,