Kategoria: meemit

12 kuvaa: lokakuu

Kuva on otettu 11.10.2009 klo 13.30.  Valaistus on ehkä pahin mahdollinen: etelästä puhaltaa scirocco-tuuli, taivas on maidonvalkoinen ja pilvisyydestä huolimatta runsas hajavalo vie kaikki varjot ja kontrastit. Duunareita kaivanneille: kuukauden kuvauspäivä sattuu sunnuntaiksi, mutta eivätkö ole saaneet aikaiseksi? Jos säät sallivat, niin katu on kuukaudessa melkein valmis, ja pahimmassa tapauksessa avattu liikenteelle. Punainen Ape kadunmutkassa on parkissa lähes tismalleen samassa paikassa kuin kuukausi sitten. Muistin virkistämiseksi syyskuun kuva:

Grundtal-koukkumeemi

Haastan meemiin mukaan kaikki, jotka tuntevat aiheen omakseen. Luettele kotonasi Grundtal-koukussa roikkuvat asiat. Linkkaa tähän postaukseen. Pistä haastetta eteenpäin. Kotonamme roikkuu: Paistinpannu, valurautaa; Hackman. Lisäksi kimppu peperoncinoja Diamanten peperoncinofestareilta. Seitsenpaikkainen lettupannu, valurautaa. Rautaiset lettupannut made in france, 12 ja 20 cm. Teräksinen pastakauha. Alumiininen paistinpannu Bialetti Hi-Tech, 28 cm. Lisäksi Marimekon pienet patakintaat. Vihkisormus, kultaa. IKEAn patakintaat, mustat. Lisäksi Casa Stockmannin beige essu. Tiskiharja, lisäksi Alessin suppilo. Oranssi muovinen leikkuulauta. Pulloharja, fiskarsit , pieni kasari.

12 kuvaa: syyskuu

Keksin innottamana päätin osallistua tähän, ja valitsin kadun, jossa tapahtuu jotain. Toivottavasti. Kuva on räpsäisty 2.1 megapikselin Canon Ixus -kameralla jonka ostin yhdeksän vuotta sitten, digikuvauksen alkuaikoina. Sillä välillä vuodesta 1972 uskollisesti palvellut Pentax Spotmatic II on irtisanoutunut, ensin valotusmittari, sitten suljinajat alkoivat heittää ja ihan tosi, jaksaisinko enää pulata filmien kanssa pimeässä huoneessa? Olen hengittänyt sen lajin huuruja ihan tarpeeksi, parhaassa tapauksessa saa astman, ja jos tarpeeksi monena suomalaisena talvipäivänä painuu pimiöön ennen auringonnousua

Neljän valokuvameemi

Janka haastoi minut valokuvameemiin. Tässä ei olekaan ollut pitkään aikaan oikein kunnon meemiä. Ohjeet kuuluvat näin: 1. Mene kuvakansioosi (tai missä ikinä säilytätkään kuviasi) neljänteen alakansioon (tämä oli haasteen vaikein kohta, kun niitä kuvia on vähän siellä ja täällä ja työkoneella lisäksi). 2. Valitse sieltä neljäs kuva. 3. Postaa kuva blogiisi ja kerro samalla kuvan tarina. 4. Haasta neljä ihmistä. Tässä ohjeiden mukainen kuva: Öh, hieno? Kuvan selitys on kovin raamatullinen: 24 Jokainen, joka kuulee

Omituisuusmeemi

Vastaan rue Menthe kakskakkosen haasteeseen: ”Paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.” Totta puhuen olen vastannut tähän aiemminkin, vaikka muistinkin sen vain hämärästi, ja siinä vaiheessa kun löysin vanhat omituisuuteni arkistosta, olin löytäyt jo uutta kummasteltavaa. 1. Kuuntelen lastenlauluja autostereosta silloinkin kun matkustan itsekseni. Puolustuksekseni

Välipalaksi meemiä

Nappasin Sarilta: muuten elämä on aika tiiviin täynnä tylsää ja aikaavievää lainsanan opiskelua, jota kai ammatissa ajan tasalla pysymiseksi myös kutsutaan. Että nykyään täytyy päivittää tietojaan jatkuvasti, eikä jäädä prekariaatin laakereille – kuulalaakereita kai – lepäämään. Miten haluat munasi? …hihhihhiiii (kikatusta) Kuinka nautit kahvisi/teesi? Mustana. Suosikkiaamiaisruokasi? Jogurtti, leipä, nutella. Maapähkinävoi? Takertuu kitalakeen. Millaisen kastikkeen haluat salaatillesi? Oliiviöjyä ja balsamiviinietikkaa, suolaa tai sitten: kastike jossa edellämainitut, ruokosokeria, mustapippuria ja Dijonin sinappia. Colaa vai Pepsiä? Colaa. Laiskottaa,

Sen seitsemän faktaa

Vastaan viiveellä Paperivuorineuvoksen haasteeseen: 1. Minulla on 24 hammasta. 2. Kuulun kommunistiseen puolueeseen ja roomalaiskatoliseen kirkkoon, siis siinä mielessä kuin Italiassa kirkkoon kuulutaan tai ollaan kuulumatta. 3. Olen opiskellut hollantia. 4. Olen käynyt vuoden verran kultaseppäkoulua, ja kuulemma olin hyväkin siinä hommassa. 5. Soitan auttavasti rumpuja. 6. Olen auttamatta filonipponica, eli kahdesta samantasoisesta ja -hintaisesta tuotteesta valitsen lähes poikkeuksetta japanilaisen. Mitenkähän senkin sanoisi suomeksi, japaninmielinen? Miksei kukaan japanilainen arkkitehti kosinut minua? 7. Osaisin tehdä villapaidan

Monikulttuurinen avioliitto

Mistä sinulle tuli mieleen kirjoittaa monikulttuurisesta avioliitosta? Keksi kirjoitti siitä taannoin; haastattelumuoto on kopioitu mutta kysymyksiä olen muokannut. Mitä olet ”joutunut” hyväksymään miehesi italialaisuuden vuoksi? Suurin myönnytykseni on ollut asuinpaikan valinta pakon edessä, appiukon sairastuttua ja kuoltua. Mieheni on ainoa lapsi ja iäkäs, melko lukutaidoton ja ajokortiton anoppini, joka ei ole kotoisin tältä paikkakunnalta, olisi yksin ilman sukulaisten tukiverkkoa. Se on Italiassa yleensä ja Etelässä erityisesti vaikeampaa kuin suomalainen äkkiseltään osaisi kuvitella. Ehkä olisimme tehneet

Kirjameemi

1. Kirja joka muutti elämäsi? En osaisi nimetä yhtä, monet kirjat ovat antaneet sysäyksiä pieniin kurssinmuutoksiin. Useammat kuin itsekään tietäisin. Maailmanparannuskirjoja par excellence ovat ainakin Ruokaa kaikille, No Logo, ja se Sahraminkin mainitsema Liedloffin Continuum Concept. 2. Kirja jonka olet lukenut useammin kuin kerran? Pienenä tykkäsin Henryk Sienkiewiczin kirjasta Erämaan halki, jälkeenpäin luettuna se on kyllä hirveän rasistinen. Muita lapsuuden suosikkeja ovat Kaarina Helakisan Ainakin miljoona sinistä kissaa, Mildred D. Taylorin Ukkonen kuule huutoni mun,

Satelliittikarttameemi

Reippaanpuoleisella viiveellä vastaan Petjan haasteeseen. Mutta mikä on ulkomaan kaupunki, se jossa asun vai jossa asuin? Onko Suomi ulkomaa? Kun olin pieni, oli ulkomaa täällä. Perheen autolomilla kävimme myös täällä ja täällä ja täällä; tappelimme pikkuveljen kanssa vauvankakan värisen Saab ysikuutosen takapenkillä, kinusimme bensa-asemilta karkkia ja jos saimme söimme kunnes ällötti, karkin päälle suolaista, jano, piii-issahätä. Kyykkypissalla tundralla, vaivaiskoivuvarvikossa porojen ihmeteltävänä ja hyttysten syötävänä. Pystytimme soputeltan leirintäalueelle ja löysimme teltasta edellisen kesän urheiluleirillä kadonneet bestiksen

Top