Kiviset kulissit

Comments are off for this post.

Olet täällä:Kiviset kulissit

TEKNILLINEN KORKEAKOULU Insinööritieteiden ja arkkitehtuurin tiedekunta
LISENSIAATINTUTKIMUKSEN TIIVISTELMÄ
KIVISET KULISSIT. MENNEISYYDEN JA NYKYHETKEN VUOROPUHELU ETELÄITALIALAISESSA AGROKAUPUNGISSA.

Tutkimuksen ensimmäinen osa, Kiveen kirjoitettu historia, on lähestymistavaltaan ja metodiltaan lähinnä perinteistä arkkitehtuurin historiaa. Se taustoittaa alueen historiaa ja tutkimuskohteena olevaa kaupunkia. Kuvattuani tutkimuskentälle saapumista ja ensivaikutelmia luonnostelen asukkaiden identiteettiä ja sitä mitä heille itselleen merkitsee olla Etelästä. Esitän lyhyesti Etelä-Italian pitkän historian, ja Salenton alueen aseman siirtyvän keskipisteen periferiassa. Luvussa annan esimerkkejä siitä miten Etelä-Italian kaupungeissa näkyy alueen historia ja elinkeinorakenne. Erityisen huomion ansaitsee kaupunkirakenteen samankaltaisuus islamilaisen maailman kaupunkien kanssa. Laajemman kontekstin esittelyn jälkeen keskityn tutkimuksen toisessa luvussa varsinaiseen tutkimuskohteeseeni.

Tutkimuksen toisessa osassa Pelin säännöt selvitän ja selitän diskurssissa toistuvia sosiaalisen elämän pelisääntöjä, julkista ja yksityistä, kunniaa ja sen puutetta, joita tuntematta tilan sosiaalista tuottamista on vaikea ymmärtää. Kuvaan kaupunkitilan jäsentymistä ja jakaantumista julkiseen, puolijulkiseen, puoliyksityiseen ja yksityiseen. Yksityisen ja julkisen raja on diskurssissa häilyvä. Kyky rajanvetoon nähdään sivistyksenä, civilta; sen vastakohtana on sivistyksen puute, takapajuinen elämäntapa. Yksityistymisen asumiselle asettamat vaatimukset heijastuvat muutospaineena kaupunkitilassa. Sekä kaupunkitilassa että kodeissaan asukkaat ylläpitävät sosiaalista julkisivua; teatterimetaforaa voisi kritikoida kysymällä onko kyseessä elämä vai näytelmä, mutta näytelmän henkilöhahmot ottavat roolinsa tosissaan.

Kolmas osa Näyttämöllä ja kulisseissa kuvailee edellisessä osassa esiin tuotujen pelisääntöjen toteutumista rakennetussa ympäristössä. Keskeisiä käsitteitä ovat tilan järjestyminen sukulaisuuden, myötäjäis- ja perintöstrategioiden mukaan sekä sukupuolitettu tila. Palaan detaljitasolla tarkastelemaan jo ensimmäisessä luvussa esitettyä Etelän kaupunkirakennetta alueelle luonteenomaisen sisäpihallisen kaupunkitalon muodossa. Sosiaalisen elämän pelisäännöt heijastuvat asunnon symbolisessa järjestyksessä.

Neljäs osa Muuttuva kaupunki käsittelee lähimenneisyydessä tapahtunutta, yhä käynnissä olevaa muutosta ja sen takana vaikuttaneita ihanteita ja arvotuksia. Kaupungin rakenne säilyttää muistoja ja vastustaa muutosta, mutta samanaikaisesti epäjatkuvuuden tai murroksen jäljiltä muuttunut kaupunki tekee vaikeaksi ellei peräti mahdottomaksi paluun entiseen. Muutos näyttäytyy kaksisuuntaisena liikkeenä: ensin 1800-luvun lopulta alkaen kaupunkirakenteen muureja ympäröivälle maaseudulle levittävänä keskipakoisena voimana, myöhemmin 1900-luvun viimeiseinä vuosikymmeninä ainakin diskurssin tasolla ilmenneenä vanhan rakennuskannan uutena arvostuksena. Päätän tutkimuksen lyhyeen pohdintaan vanhankaupungin tulevaisuudesta.

Avainsanat: kaupunkikulttuuri, agrokaupunki, Etelä-Italia, Välimeri, historia ja muutos

Top