Koti vaiko museo lapsillemme

Comments are off for this post.

Olet täällä:Koti vaiko museo lapsillemme

Vertailen väitöskirjassani kaupunkisuojelun käytäntöä, toteutumista ja tuloksia kolmessa eurooppalaisessa UNESCOn maailmanperintöluetteloon 1990-luvulla liitetyssä kaupunkikeskustassa, jotka sijaitsevat kolmessa eri maassa. Tutkimuksen kohteeksi olen valinnut Materan luolakaupunginosan Italiassa, Vanhan Rauman Suomessa sekä Visbyn hansakaupungin Ruotsissa. Kyseessä on vertaileva tapaustutkimus kaupunkisuojelun ”onnistumisesta” sekä rakennusten että toimijoiden, erityisesti asukkaiden kannalta. Tarkasteltava ajanjakso on 1950-luvulta nykypäivään.

Tutkimuksen ensimmäinen osa käsittelee historialliseksi nimetyn kaupunginosan käsitteen syntymistä seurauksena kasvaneesta historian, ajan ja muutoksen tiedostamisesta. Kaikki kolme tutkimuskohdetta ovat kasvaneet viime vuosisadalla alkuperäisten maantieteellisten rajojensa ulkopuolelle. Kaupungin historiallinen ydin sai tuolloin merkityksensä uudesta kaupungista poikkeavana ”toisena”, joka nähtiin pittoreskina kuriositeettina, saneerattavana ongelmana tai jopa ”kansallisena häpeänä”.

Tutkimuksen toisessa osassa käsittelen suojelu- ja restaurointikäsityksen aatehistorian, sekä suojelun painopisteen siirtymisen monumenteista kulttuurimaisemaan, kansanrakentamiseen ja siitä edelleen immateriaaliperinnön suojeluun. Paradoksaalisesti modernismin metanarratiivista syntyneeseen kaupunkisuojeluun sisältyy edelleen edistysusko, sillä suojelun uskotaan muuttuvan koko ajan paremmaksi, ja sen edistystä voidaan kuvata janalla. Pyrin kohteissa määrittämään hetken, jolloin asukkaat – tai ulkopuoliset viranomaiset – havahtuvat kohteen arvokkuuteen. Kaupunkisuojelun nousemista paikallisten toimijoiden yleiseen tietoisuuteen ja poliittiseen agendaan tarkastelen sanomalehdissä julkaistun aikalaiskeskustelun kautta. Suojelu ei ala maailmanperintöluetteloon liittämisestä, mutta ei myöskään pääty siihen.

Tutkimukseni kolmas osa pohjautuu asukkaiden ja liikkeenharjoittajien haastatteluihin sekä kaupunkitilan käytön havainnointiin. Olen rakentanut työkalukseni nelikentän, jonka akseleilla elävä-kuollut ja autenttinen-epäautenttinen tarkastelen historiallisten kaupunkikeskustojen yleisiä ongelmia. Käyn kunkin kaupungin osalta läpi laatimani luettelon yleisistä ongelmista, jotka ratkaisemattomina voivat johtaa kaupungin kuolemaan ja tyhjenemiseen alkuperäisistä toiminnoistaan, materiaalisen autenttisuuden menettämiseen tai molempiin.

Neljännessä osassa tarkastelen kansainvälisten toimijoiden (UNESCO, ICOMOS) historiallisia kaupunkikeskuksia ja kulttuuriperintö- kohteita varten tuottamaa ohjeistusta. Kaupunkikohtaisesti tarkastelen suojelun instrumentteja, kansantajuistamista sekä erityisesti kiellettyjen toimenpiteiden luetteloa. Lähteinä olen käyttänyt paikallisviranomaisten tuottamaa materiaalia, kaavainstrumenttia ja sitä täydentäviä korjaussuunnitelmia. Tarkastelen myös toimeksiantajien, suunnittelijoiden ja toteuttajien ohjeistusta ja valistusta.

Johtopäätöksissä vertailen tutkimuskohteissa käytyä historiallista keskusta määrittelevää diskurssia, kaupunkisuojeludiskurssia, tapaa, jolla kaupungin ideaalisesta ja käyttöarvosta puhutaan, sekä viranomaisten kieltä. Arvioin suojelun onnistumista hallinnon, integraation ja kes- tävyyden sekä ohjauksen ja osallistumisen osalta. Tarkastelen edellä määritellyistä ongelmakohdista johdettujen oletustoimenpiteiden huo- mioimista sekä niiden tuloksia kussakin kohteessa. Lopuksi pohdin historiallisten kaupunkikeskusten mahdollisia tulevaisuudennäkymiä.

Johtopäätöksissäni nousee selkeämmin esiin integroidun suojelun ja suunnittelun paradigman merkitys ja validius. Valvontaa kestävämmäksi ratkaisuksi on osoittanut suojelun kansantajuistaminen ja itseohjautuvuus, kun yhteisö jakaa sen tavoitteet. Henkilökohtaisesti olen pitänyt tärkeänä historiallisen kaupunkikeskustan toiminnallisen ja sosiaalisen monimuotoisuuden turvaamista. Tutkittujen tapausten valossa joudun toteamaan sen olevan varsinkin julkilausutun tavoitteen puuttuessa vielä vaikeampaa kuin materiaalisen autenttisuuden suojelu.

Avainsanat: kaupunkisuojelu, maailmanperintö, muutos, muutoksen hallinta, Sassi di Matera, Vanha Rauma, Visby

Top