Posts tagged with: huumori

Pidetään ikävää

Kun riittävän kaukaa asiaa tarkastelee, suomalaisista voisi saada yksitotisen vaikutelman. Suomalaisen huumorin päällä on tukeva silaus virallista korkeakulttuurisuomea, jolle on ominaista (kai) Saksasta tuontitavarana tuotu suoraselkäinen ikävänpitäminen. Suihkussa Lidl’in shampoolla päätä pestessäni muotoilemani kansatieteellinen hajatelma sai vahvistusta Laura Kolben kirjoittamasta: ”Saksassa lasten kanssa lomaillessa ymmärsin, mistä kulttuuriimme ovat tulleet aikuisten lapsiin ja nuoriin suuntaamat ankarat katseet, suoranainen töykeys, vihamielisyys ja välinpitämättömyys. Suomi on aina ollut tiukasti Saksan napanuorassa, erityisesti mitä tulee kulttuuriin ankariin, ilottomiin ja kurinalaisiin piirteisiin.” Mutta

Ohjeita naisen onnelliseksi tekemiseen

Jos edellisistä ohjeista jäi sellainen maku, että siinä pidettiin miestä vähintäänkin epäkypsänä Luojan beta-versiona, niin muistutan ettei miehillä aina ole helppoa. Tällainen teksti kiertää netissä, joten kierrätän sen eteenpäin, minäkin vuorollani. Miten mies tekee naisen onnelliseksi Miehen on helppo tehdä nainen onnelliseksi. Tarvitsee vain olla: 1. ystävä 2. kumppani 3. rakastaja 4. veli 5. isä 6. opettaja 7. kasvattaja 8. rippi-isä 9. uskottu 10. kokki 11. mekaanikko 12. asentaja 13. sähkömies 14. kuljettaja 15. kantaja

Tämä vetosi huumorintajuuni

Koko sarja on hyvä, mutta Kolmen lapsen äiti ylittää kadun oli erityisen lähellä omaa arkikokemusta. Parempi nauraa kuin itkeä. Juttelin Huhtipojan tarhassa Tuppulaan naidun itäeurooppalaisen äidin kanssa, jolle on siunaantunut kolme aika, öh, sanoisinko lujatahtoista ja määrätietoista lasta. Hienoja ovat omanikin, mutta kun ne molemmat on varustettu tuollaisella luonteella, niin minulle taisi tulla lapsiluku täyteen. Ai niin, ja sorsapesue tosiaan seuraa emoaan, se on sitä continuum conceptia. Omani olisivat painelleet viidakossa sapelihammastiikerin suuhun alta aikayksikön,

Arkkitehti

Arkkitehdin ammattiin suuntautuvat henkilöt, jotka eivät ole riittävän nörttejä insinööreiksi eivätkä riittävän hinttareita vaatetussuunnittelijoiksi. Arkkitehdit eivät ole koskaan lakossa, tai jos ovat olleet, ei sitä kukaan ole huomannut.

Hiljaisia miehiä

Vlad ja Gheorghe istuvat siemailemassa horincăa Bragadiru-järven rannalla. Aurinko laskee, ja viinaksen herkistämä Gheorghe virkkoo ryyppytoverilleen: Onpas hieno auringonlasku. Johon Vlad: Ollaanko me tultu tänne ryyppäämään vai suuta pieksemään?

Top