Posts tagged with: Italian keittiö

Cummare Elenan focaccia

Erilaisia keitettäviä heiniä voi tarjoilla focacciana, niin ne kelpaavat myös vähemmän asiaan vihkiytyneille. Yleensä focacciaan päätyy salaattisikurin tai endiivin sukukunta, cicoria asparago, ota noista nyt selvää. 750 g vehnäjauhoa 1 vajaa rkl suolaa 1/2-1/4 hiivaa 1 lasillinen (1,2 dl) oliiviöljyä 1 lasillinen valkoviiniä 1 lasillinen vettä Jos tarpeen, lisää vettä, viiniä ja öljyä samassa suhteessa. Laita piirasvuokaan tai uunipellille kerros taikinaa, väliin keitetyt/paistinpannussa nuudutetut heinät, päälle toinen kerros taikinaa. Anna hiivan nostattaa taikinaa noin tunnin,

Joulutraditiokriisi

Meillä on jo vuoden pari ajan joulu ollut vähän persiillään. On jokseenkin turhauttavaa vääntää stressissä erilaisia laatikoita joita kukaan ei syö, ja niinpä niin kauan kun anoppi eli, nakitin koko joulun hänelle. Win-win-tilanne. Mutta nyt meitä on vain neljä, eikä edes sitä lähisukua jonka luokse voisi rantautua pitkään pöytään. Hengästyneenä kuuntelen kummitätien selostusta täytetystä pastasta ja piiraista, joita heiltä on tilattu kahden-neljänkymmenen illallisvieraan voimin syötäviksi. Eli siis: mitä aattona pöytään? Pitkän pohdiskelun ja olemattomien esivalmistelujen

Pitta di patate

Pitta di patate on oikeastaan uuniperunasoseen tapaan tehty piirakka, etymologisesti sukua pitaleivälle, pizzalle ja ja kreikkalaisille piirakoille – prassopitta on Kreikassa purjopiirakka, ja Tuppulan katedraalissakin pidettiin messu latinaksi ja kreikaksi vastauskonpuhdistukseen saakka, että se siitä idän ja lännen kirkon erosta tuhatluvulla. Oheinen resepti on kirjoitettu muistiin kunnioitettavat kaksitoista vuotta sitten Italiattaren kummisedän Arkkienkelin sanelemana pescaralaisen opiskelijakommuunin Baabelin kieltensekoituksessa: kaksi tuppulalaista, kaksi kreikkalaista, yksi suomalainen, yksi palestiinalainen ja sokerina pohjalla, vai pitäisikö sanoa kirsikkana kakun päällä

Parmigiana di melanzane

Parmigiana di melanzane on vuokaruoka, josta on yhtä monta reseptiä kuin kokkia. Yhdistävänä tekijänä on munakoiso ja tomaatti, mutta esimerkiksi Salernon maakunnassa Vesuviuksen juurella olen nähnyt munakoisot paistettavan leivitettyinä, kananmunassa ja korppujahoissa pyöriteltyinä. 4 isoa munakoisoa mozzarellaa parmigiano reggianoa raastettuna soseutettua tomaattia (kotitekoinen salsa tai supermarketin passata) basilikan lehtiä öljyä munakoisojen paistamiseen Leikkaa munakoisot pitkittäin ohuiksi viipaleiksi, suolaa ja valuta painon alla pari tuntia. Jos viitsit, ja riippuen munakoison karvaudesta ja/tai vetisyydestä. Huuhtele, kuivaa ja

Hevosenlihapullat

Hevosenliha kuuluu herkkuihin, joihin törmää Leccen maakunnassa säännöllisesti monessa muodossa: pihvinä, pihvinä kuorma-autogrillissä hampurilaisen kotiseutumielisenä haastajana, sämpylän välissä kaikilla mahdollisilla lisillä ketsupista pariloituun munakoisoon, padassa tai saviruukussa hiljaisella tulella kypsytettynä (sitäkin voi laittaa leivän väliin) ja tietysti lihapullina. Lihapullia tarjoillaan piazzan liepeillä olevissa cantinoissa laseittain myytävän viinin, jääkylmän oluen ja perunakrokettien seurassa, mutta voi pullia tehdä kotonakin. Oma reseptini nauttii suurta suosiota, ja tietysti ihmetyttää että miten suomalainen voi osata tehdä ihan oikeaoppisia hevosenlihapullia parkkintuneiden

Pastaa ja papuja

Ruokatorstaita on viime aikoina laiminlyöty, hieman siksi että polemiikin aihetta riittäisi joka päivälle, ja osaksi myös siksi että odotan Rosabellan ravintolan avajaisia kuin kuuta nousevaa. Olen hieman leipääntynyt jokapäiväiseen ruuanlaittoon ja lounas ravintolassa on enemmän kuin tervetullut. Viikottaiseen arkiruokaan kuuluu ainakin kerran joku palkokasvipläjäys. Minä rakastan papuja, kikherneitä ja palkokasveja yleensäkin. Yleensä liotan kerrallaan puoli kiloa kuivia papuja, keitän ne seuraavana päivänä, käytän osan sen päivän ruokaan ja pakastan loput. Tällä viikolla listalla oli fagioli

D come dolci

Kuva: Floriano Calcagnile. Kuvan lähde Wikipedia Commons. Kun kerran on ruokatorstai, päätin heittää joulukalenteriin jotain syötävää, makeaa vielä. Politiikan ja marmatuksen väliin tarvitaan kuohkeampia kerroksia, ettei blogi happane. Italian joululeivonnaisista lienevät tunnetuimpia alun perin Milanosta kotoisin oleva panettone, Veronan pandoro ja Sienan panforte. Tuppulalaista jouluperinnettä edustavat friteeratut taikinamykyt, joiden nimi on Purcidduzzi. Tarvitaan: 1 kg jauhoja 40 g hiivaa, sekoitetaan lasilliseen vettä 2 dl oliiviöljyä 2 lasia valkoviiniä ripaus suolaa vino cottoa tai hunajaa kanelia

Cime di rapa

Joskus on yllättävän vaikeaa tunnistaa yksiselitteisesti heiniä lautasellaan. Suomennetuissa italialaisissa keittokirjoissa olen nähnyt cime di rapan kääntyvän nauriinnaateiksi; Suomessa tutusta naurislajikkeesta ei kuitenkaan ole kyse, sillä kasvin syötävä osa on maanpäällinen. Brassica rapan suku on laaja. Rahola on näemmä törmännyt samaan ongelmaan. Hän tarjoaa Syötävissä sanoissaan lukuisia tieteellisiä nimiä, muun muassa Brassica rapa ruvo ja italica. Englanninkielisen Wikipedian mukaan cime di rapa ja Napolin friarielli ovat sama asia; italiaksi rapa johtaa Brassica rapa rapaan, suomeksi

Peperonata

Paprikahöystö Ruokatorstai on ollut tauolla päivänpoliittisten kysymysten kuten koululakon ja jenkkivaalien takia. Nyt on aika ryhdistäytyä, vaikka polemiikkia riittäisi jatkoonkin. Paprikahöystöön tarvitaan: paprikoita, sellaiset lihaiset joita Suomessa yleensä kaupassa myydään käyvät mainiosti. punasipuli kaksi valkosipulinkynttä kuorineen oliiviöljyä purkki kaltattuja tomaatteja suolaa qb balsamiviinietikkaa qb Pese paprikat ja revi ne suuren postimerkin kokoisiksi kappaleiksi. Jokaisella italialaisella mummolla lienee oma salainen reseptinsä paprikahöystöä varten, ja minä olen selittänyt paprikoiden repimisen sillä että repeämästä ei valu mehut pihalle

Antipasto vegetale

Klassinen italialainen ateria muodostuu alkupaloista – antipasto, eturuuasta – primo, pääruuasta – secondo, lisäkkeestä – contorno, sekä päätteeksi hedelmistä ja/tai jälkiruuasta. Käytännössä tuskin kukaan syö arkiaterialla koko ruokalistaa läpi, mutta aterian jakautuminen näytöksiin pitää pintansa ravintolan ruokalistalla. Ja mitä ravintolassa syömiseen tulee, ateria alkaa usein loistavilla alkupaloilla, jatkuu hyvällä pastalla, lässähtää pihvin kohdalla pelastaakseen kokonaisarvosanan jälkiruuissa… toivottavasti. Alkupaloja on loputtomiin, ja olen erityisen mieltynyt kasvissellaisiin. Kolmesta eri vihanneksesta saa jo aika hyvän startin. Rondelle di

Top