Posts tagged with: kovanpäivän ilta

Suvisuomeen

Mahdottoman kiireisestä keväästä selvittiin kuin selvittiinkin hengissä. Pahoittelen blogihiljaisuutta. Seminaarimatkan ja Tuppula-workshopin päälle Muori ja Automiehen tytär lomailivat viikon Joonianmeren rantalaineilla: Muori paikkasi lasten- ja kodinhoitovajetta, minä julkisen liikenteen puuttumista. Siinä sivussa tilkitsin aiempien kiireiden vuoksi vaiheeseen jääneitä (paperi)töitä toimistolla. Joitain asioita, kuten leipäpuun suuri rakennemuutos, jäi edelleen vaiheeseen ja Sulttaanin selvitettäväksi, mutta Suvisuomessa odottivat myrskyiset kesähäät. Matka pitkän kaavan mukaan oli raskas: aamuvarhaisella kuusi henkeä ja matkalaukut Yarisiin sullottuna Leccen asemalle, junanvaihto Barissa, jo

Juhannus

Totutun mallinen kovanpäivänilta. Kun lähtee 7.37 Leccestä saapuakseen 00.05 Helsinski-Vantaalle, tietää matkustaneensa. Meridianan lento codesharena Finnairin kalustolla ei paha, ja vastoin odotuksiani meitä ei edes aidattu koneen perälle keltaisella muovinauhalla johon olisi kirjoitettu halpalentomatkustajia – ei saa ruokkia. Finskin gintonic maksaa 0,50€ vähemmän kuin Blue1:n vastaava tuote, siitä plussaa. Puolen Italian läpi junalla ajaessani kiinnitin huomiota kansallislippujen vähäisyyteen radanpuoleisilla parvekkeilla, ja iltapäivän matsin jälkeen loputkin viikattiin vähin äänin komeroon odottamaan EM-kisoja. Ei ne itsekään uskoneet,

Kovan päivän etc. 2

Tietenkin sellaisessa konseptissa, että lennellään edulliseen hintaan järjettöminä kellonaikoina, on puolensa. Tänä vuonna tuli heitettyä yksi ylimääräinen Suomi-keikka jatko-opinnäytteen tiimoilta, mutta koska Italiattaren hoito oli jo kesäkuussa ulkoistettu mummolle, täytyi tänne Pohjolaan lentää uudemmankin kerran, jos ei muusta syystä niin lasta hakemaan. Matka sujui totutun kaavan mukaan: lähdimme Huhtipojan kanssa puoleltapäivin junalla Leccestä Roomaan, jatkoimme Terminin asemalta Leonardo Express -sukkulajunalla Fiumicinolle, jossa tapoimme aikaa puoleenyöhön. Tällä kerralla takkusi junan ilmastointi. Lisäksi rautatielafkan sopimus siivouslafkan kanssa

Kovan päivän etc.

Tilanteet toistavat itseään. Tämänkertaiseen matkaan lisäsi jännitysmomenttia Huhtipojan lauantaina alkanut ripuli, jonka jälkisiivoustyö junanvessassa ei ollut varsin ruusuinen näkymä. Ehkä päivystävästä apteekista haetut tropit, ehkä maitohappobakteerit auttoivat, varmaa ainakin on että selvisimme molemmat ilman ns. isoa hätää Suomen kamaralle asti. Junassa nukutti sopivasti, aseman lippujono ei tälläkään kertaa napannut, lentokentältä löytyi kaksivuotias suomalaistyttö jolle näytettiin kaikki huimapäiset temput, koneessa tuli uni heti nousussa ja äitikin nukahti gintonicin saatuaan. Viimeiset viisitoista minuuttia lisäsivät matkaan jännitystä: poika

Kovan päivän ilta

Kuusi ja puoli tuntia junassa, väärään suuntaan vetämistä Terminin asemalla, lentokenttäjunan lippujonossa seisomista, väkipakolla pitelyyn tyrehtyviä hukkaankävely-yrityksiä, turvavyön vastustusta, huutoa, uinahdus peukalo suussa. Lentoemo saapuu kärryn kanssa: Mitä saisi olla? – Gintonic ja lentonalle. Jokaiselle jotakin.

Top