Posts tagged with: laki ja oikeus

Home taping is killing etc.

This file has been (or is hereby) released into the public domain by its author, Dylan Horrocks. This applies worldwide. In case this is not legally possible: Dylan Horrocks grants anyone the right to use this work for any purpose, without any conditions, unless such conditions are required by law. Eilistä origamipostausta kirjoittaessani törmäsin ylläolevaan pilapiirrokseen, jota levitän mielelläni. Samalla linkkaan pilapiirroksen tekijän luovan työn tekijän vinkkelistä kirjoittamaan kannanottoon copyright-lainsäädännöstä, tässä tapauksessa Uudessa Seelannissa.

Divorzio all’italiana

Avioero italialaiseen tapaan on kevyt, muttei typerä elokuva. Vuonna 1961 tehty komedia kertoo Italiasta jossa avioero ei ollut vielä mahdollinen, ja delitto d’onore, kunniarikos, oli henkirikoksissa lieventävä asianhaara. Kaunista nuorta serkkuaan himoitsevalle paroni Fefèlle (Marcello Mastroianni) ei jää muuta vaihtoehtoa kuin lyhentää elinikäiseksi solmittua sakramenttia: tilaisuus tekee varkaan, pedataan vaimolle tilaisuus, ja lievennetyn tuomion sovitettuaan Fefè voisi palata poimimaan jo kukkaan ehtineen nupun, Angelan. Intohimon alitajuntaan vaikuttavaksi bonusmotiiviksi voisi laskea serkun isän, nousukkaan aatelittoman tilanhoitajan

Huonoja kopioita

Viettävät jotain tekijänoikeuspäivää. Pohjustukseksi päivän aiheeseen katsoin Andreas Johnsenin, Ralf Christensenin ja Henrik Moltken dokkarin Good Copy, Bad Copy. Minua mietityttää nykymuotoinen tekijänoikeus, johon suhtautumisen voi jakaa kahteen päälinjaukseen. Voi puolustaa tekijänoikeuksia sanomalla että taiteilijallakin on oikeus elantoon, tai sitten todeta luovasta työstä että kai Luoja tuonkin työnteoksi laskee, ja ihmetellä miksi itse joutuu raahautumaan joka aamu sorvin ääreen kun toinen elää royaltyilla, tai isoisävainaan royaltyilla, mikäli tekijänoikeuksia jatketaan. Ei siinä mitään ihmeellistä, moni muukin

Jälkijäristyksiä

Paitsi että maa järisee Abruzzossa vieläkin, seuraa Italiassa katastrofeja aina väistämättä polemiikin hyökyaalto, jonka pohjalla painaa epäilys siitä ettei kaikkea tehtävissä olevaa olla tehty. Kuukausi taaksepäin oltiin taloutta potkaisemassa käyntiin antamalla lupa ylittää tähänastinen rakennusoikeus kahdellakymmenellä prosentilla, villeimmissä fantasioissa jopa ilman rakennuslupaa, sillä yleisen berluska-liberaalin käsityksen mukaan byrokratia on se paha peikko joka jarruttaa maan taloutta. Tekisi mieli sanoa että kiitti vaan, mutta kaikki kynnelle kykenevät ovat jo ylittäneet rakennusoikeutensa. Arvion mukaan maassa on kaksi

Canone RAI

Kun nyt on todettu ettei minulla ole minkäänlaista oikeustajua, niin otetaan esille toinenkin kivi kengässä: TV-lupa. Yritin tähän löytää alueellisia prosenttilukuja, turhaan. 27,4% italialaisista perheistä ei maksa TV-lupaa; se on tietenkin lähes kaikissa tapauksissa laitonta koska vuoden 1938 laissa puhutaan ”laitteesta joka on sopiva tai sovitettavissa radiotelevisiivisen lähetyksen vastaanottoon”, siis mistä tahansa PC:stä, radiosta, videokännykästä. Tästä seuraa se, että 95% yrityksistä joutuisi myös lain mukaan maksamaan televisiolupaa, mutta lain ollessa vanha ja epätarkka, on lainvalvojien

Seitsemäs käsky

Jos lataan netistä peer to peer -ohjelmalla tekijänoikeuksien suojaamaa materiaalia, on se varastamista. Jos samaa materiaalia myydään kaupan kassajonon reitille karkkien ja partaterien väliin kiilatussa standissa viisitoista euroa kolme kertaa kaksikymmentä minuuttia, on sekin varastamista. Jos katson saman ohjelman telkkarista, tai nauhoitan ajastimella ja katson seuraavana päivänä, ei se ole varastamista, paitsi jos pikakelaan mainokset, olen epärehellinen mainosrahansa sijoittanutta kohtaan, samoin jos menen mainostauolla jääkaapille. Oikeus ja kohtuus lienee jossain keskivaiheilla, ja toki asian voi

Top