Lähtöä edeltävänä päivänä tajusin, että saavumme Helsinski-Vantaalle kello kahdelta yöllä, eikä meillä ole lapasia. En löytänyt niitä mistään: ehkä lasten sormikkaat oli pistetty liian pieninä kiertoon, mutten löytänyt omianikaan, Sulttaanille vain yhden parittoman Thinsulate-rukkasen. Eikä Tuppulassa myyty lasten käsineitä, ainakaan niissä lukuisissa lastenvaateliikkeissä joista niitä etsin. Koordinoituja pipo-kaulaliinasettejä oli joka lähtöön. Jos Tuppulassa on kylmää, laitetaan kädet taskuun. Mittari näytti plus viittätoista. Aloitin vaatteiden umpimähkäisen heittelyn matkalaukkuihin iltaseitsemältä: kummisetä Arkkienkeli oli luvannut saattaa meidät asemalle,