Posts tagged with: Paskamutsi

Paskamutsiudesta

Lähiömutsi ja Project Mama ovat pohtineet sitä, miksi äidit syyllistyvät, miten syyllisyydestä pääsee eroon, ja ehkä vielä sitä miksi toiset syyllistävät äitejä näiden tekemistä valinnoista, kuten kansantalouden suistamisesta tuhoon kotona chillailemalla tai kommunikaatiotaidottomien ihmistaimien jättämistä päivähoitolageriin. Project Maman mallia mukaillen heitän viisi ehdotusta siitä, miten syyllisyyttä voi suhteuttaa. Lapsella on faijakin. Ja jos ei ole, voi vanhemmuus olla vaikeampaa, mutta toisaalta myös helpompaa. Itsensä kanssa on (ehkä, toivottavasti) helpompaa olla johdonmukainen, eikä tarvitse sitten ainakaan

Wahlgren

Minun ollessani tuore äiti Anna Wahlgrenin Lapsikirja oli jo ehtinyt 14. suomenkieliseen painokseensa. Nyt aikansa lastenkasvatusguruksi nostetun ruotsalaiskirjailijan maine kasvattajana on mennyttä tyttärensä Felicia Feldtin kertoessa lapsuutensa traumoihin juurensa juontavista ihmissuhdeongelmista, masennuksesta ja terapioistaan omaelämäkerrallisessa paljastuskirjassa Felicia försvann. Anna Wahlgren on itse kertonut kirjassaan olevansa rikkinäinen ja ristiriitainen ihminen, tosin lähes kaksisataa sivua laajasti siteerattuja nukutusohjeita edempänä. Siksi asia saattaa tulla monille lukijoille yllätyksenä. Päätän olla julistautumatta kasvatusguruksi, sillä en halua lukea mistään bestselleristä kuolemattomia lausahduksiani maalaamattomien puulelujen

Befana

Tänä aamuna lievän paniikin vallassa sängystä ylös vääntäytyessäni kirosin koko loppiaisnoidan alimpaan helvettiin. Ostoslistalla on kahdeksan karamelleja täyteen tungettua sukkaa, joiden hintahaarukka liikkuu noin 4,99€ ja 9,99€ välillä. Kallimpiakin löytyy Mattelilta tai joltain vastaavalta puljulta. Tyhjiä kiinalaislasten kasaan liimaamia sukkia saa eurolla. Jossain kaapin pohjalla on viimevuotisia, mutta Italian karamellimarkkinat ovat tunnetusti kehnonlaiset. Irtokaramelleja olisi voinut ostaa torilta. Lupaan tänä vuonna valmistaa, tai Project Maman verbiä lainatakseni paskarrella loppiaissukat jo ferragostona. Minun mielikuvissani paskartelu on

Kodinelektroniikkalaitteen kuolema

Liekö kyseessä suunniteltu vanheneminen vai yksinkertaisesti loppuunkuluminen, kuusi- ja puolivuotiaan kotiläppärimme kovalevy sanoi eilisiltana naks, niin kuin oltiin pelätty. Ei se olis kestänyt kesän helteitä kuitenkaan. Surijoiden pitkästä listasta voisi päätellä että talossa on helkkaristi tietokoneita eikä hätä ole kummoinenkaan, mutta firmalle SonyVaion kanssa samaan aikaan hankituista kahdesta kootusta IBM-yhteensopivista yksi on henkitoreissaan, toisesta puuttuu monitori, diginatiivien snobbaaman Sony-vainaata iäkkäämmän iBookin käyttis ei tue uutta YouTuben edellyttämää versiota mistään tunnetusta selaimesta, ja iMacin ostin juuri viikko

Tiikerimutsi

En ole lukenut Tiikerimutsia, kunhan kommentoin asiasta tietämättä. Pohjustin sentään tutustumalla Project Maman postaukseen ja kirjan kirjoittajan haastatteluun. Ehkä teos on lukemisen arvoinen. Kärkevillä mielipiteillä ja näennäisellä tendenssinvastaisuudella saa helposti aikaan bestsellerin. Tilausta ja nostetta tiikerimutsimaiselle lähestymistavalle on ilmassa, sillä lasten oikeuksista on puhuttu vuosikymmeniä ja ehkä onkin jo aika että joku nostaa puheeksi lasten velvollisuudet. Lelujen polttamista takassa on täälläkin ehdotettu ratkaisuksi kotityön uusjaossa, ja ainakin maalaamattomille puuleluille se on ihan luonteva ja ekologinen

Tukkapöllyä

Joka kolmas suomalaislapsi sallisi tukistamisen, otsikoi Pravda. Pojat vielä useammin kuin tytöt, joka saattaa olla merkki hyvästä itsetuntemuksesta, tai jotain. Että tietävät tai uskovat ansainneensa. Minä suhtaudun väkivaltaan ristiriitaisesti. Lasten ei pitäisi antaa lyödä toisiaan. Olen pariin otteeseen nähnyt nuorimmaiseni antavan isommalle pojalle korvatillikan, ja tunnustan että olen jopa kääntänyt katseeni pois koska isompi poika oli saanut mitä tilasi. Minä en ole niin pasifisti, että kieltäisin vastaanottavalta osapuolelta arvokkaan oppitunnin siitä miten käy jos vasiten

Työvuorolistaa

Kun piparien leipominen oli mennyt niinkin kivuttomasti, päätin että ehkä pikkuleipiäkin voi tehdä. Mättävät säkkikaupalla Mulino Biancon keksejä, joissa on happamuudensäätö- ja paakkuuntumisenestoaineita joka lähtöön. Hyvä äiti leipoo. Minullahan oli sentään kymppi köksässä peruskoulun päästötodistuksessa. Tein murotaikinan, johon lisättiin tummaa sokeria, suklaa- ja saksanpähkinärouhetta. Koko hoito tangoksi leivinpaperiin, ja jääkaappiin jähmettymään. Vaan seuraavana aamuna olikin työvuorossa Paskamutsi: kaksi ensimmäistä pellillistä kärähti uunissa sillä väillä kun jälkikasvua piti pissattaa, lääkitä ja erotuomaroida. Seuraava erä jätettiin melkein

Top