Kodissamme perinteiseksi mudostunut Mardi Gras Jambalaya, cajun-versiona eli ilman tomaattia.
Kodissamme perinteiseksi mudostunut Mardi Gras Jambalaya, cajun-versiona eli ilman tomaattia.
Kaikenlaista voi kokeilla kerran, mutta jos tekemänsä toistaa, tulee siitä paha tapa tai traditio. Koska näin on päässyt käymään, poimin vanhoista postauksista framille reseptin, Ruotsissa asuvan ystäväni Annelin Lussekatit: 0,5 l maitoa 0,5 g sahramia 1 tl suolaa 2,5 dl sokeria 50 g hiivaa 150 g voita vehnäjauhoja tarpeeksi koristeluun rusinoita Liota haaleaan maitoon sahrami, suola, 0,5 dl sokeria ja hiiva sekä niin paljon jauhoja että taikina on puuromaista. Anna nousta puolisen tuntia, niin että taikina kuplii.
Vastaan Uuden Mustan haasteeseen listata keittiöni kulmakivet, vaikka jo ihan alkuun ilmoitan ettei ruuan hamstraaminen ja myöhempi poisheittäminen ole taloudessamme ongelma saati menoerä. Tunne siitä, että ”jääkaappi on ihan tyhjä” on usein ihan totta, ”meillä ei ole mitään syötävää” ei. Kyllä tuolta ainakin spaghetin tomaattikastikkeella saa raavituksi kasaan. Ruuanvalmistus- ja ostoprosessi on Toyotan tuotantoprosessia muistuttava: vasta silloin kun ruokaa tarvitaan, ja vain sen verran kuin sitä tarvitaan. Päivittäiset ostokset teen kivijalkahoidon periaatteiden mukaan lähikaupassa, lihakaupassa ja leipomossa,
Italiassa ollaan puuhasteltu lakia, joka kieltäisi hevosten teurastamisen. Lakialoitteen takana on muutaman poliitikon järkytys siitä että jotkut voivat tappaa ja peräti syödä seuraeläimiä, joksi hevonenkin lasketaan. Toisena perusteena, alaviitteessä ja pitkälti seuraeläinpointin jälkeen, on teuraalle tuotavien koniparkojen arveluttava kohtelu, sillä vaikka lain tulisi taata ihmis-, pardon, eläinarvoinen kohtelu, niin sitä harvoin noudatetaan. Oho. Seuraavaksi voitaisiin kieltää lihan syöminen, sillä onhan kamalaa kun eläimiä tapetaan. Tai sian syöminen, sillä tämä on epäpuhdas eläin. Tai metsästys, sillä
Homage to Kaj Franck & Bertel Gardberg Kranttujen kakaroiden raati on kelpuuttanut ruokalistalleen pinaattiletut, joita he ovat oppineet syömään mummolassa. Koska Italiasta ei saa einespinaattilettuja, on paskamutsin täytynyt ottaa itseään niskasta ja paistaa ns. oikeita. Sen jälkeen einespinaattiletut eivät ole kelvanneet Suomessakaan. Onneksi pinaattilettuja on helppo valmistaa. pinaattia (n. 150 g pakastettua tai pieni muovipussillinen tuoretta) 1/2 l maitoa 2 kananmunaa 2 1/2 dl vehnäjauhoja 1/2 tl suolaa 3 rkl oliiviöljyä Keitetyt ja valutetut pinaatit
Toivottavasti kukaan ei tähän mennessäkään ole kuvitellut tekevänsä ekotekoa ostaessaan suomalaisia tomaatteja sydäntalvella. Nyt kaikki kuorossa kommentoimaan kuinka luomuviljely tuhoaa planeetan. Siinähän saatetaan jopa ajaa pellolle paskaa.
Asiasta on puhuttu vuositolkulla, että tehdäänkö vai eikö tehdä, pitääkö olla luomua, kuka järjestää, kuinka yksityiskohtaisia tilausten tulisi olla. Lopulta ostosrinki pyörähti käyntiin vaatimattomalla ohjelmalla: ainakin vihanneksia ja hedelmiä, annetaan tuottajan päättää kassin sisällöstä sillä meillehän on oikeastaan yksi lysti, joka tapauksessa viikon ruokalista laaditaan vasta sen jälkeen kun on kaupassa ensin karsittu ostoslistaluonnoksesta tuotteet jotka paikan päällä osoittautuvat nahistuneiksi, ei-ooksi, tolkuttoman kalliiksi tai huomisaamuna saapuviksi. Kerran viikossa kympillä kauden vihanneksia, ja seuraavan viikon tilauspäivänä