Posts tagged with: Suomi

Peruspyörä

Sain kesäpyöräksi Tunturi Daamin, peruspyörän. Kunhan vaan ei ole vaakunallaan profiloitumassa persupyöräksi 😉

Suvisuomeen

Mahdottoman kiireisestä keväästä selvittiin kuin selvittiinkin hengissä. Pahoittelen blogihiljaisuutta. Seminaarimatkan ja Tuppula-workshopin päälle Muori ja Automiehen tytär lomailivat viikon Joonianmeren rantalaineilla: Muori paikkasi lasten- ja kodinhoitovajetta, minä julkisen liikenteen puuttumista. Siinä sivussa tilkitsin aiempien kiireiden vuoksi vaiheeseen jääneitä (paperi)töitä toimistolla. Joitain asioita, kuten leipäpuun suuri rakennemuutos, jäi edelleen vaiheeseen ja Sulttaanin selvitettäväksi, mutta Suvisuomessa odottivat myrskyiset kesähäät. Matka pitkän kaavan mukaan oli raskas: aamuvarhaisella kuusi henkeä ja matkalaukut Yarisiin sullottuna Leccen asemalle, junanvaihto Barissa, jo

Hanami

Sunnuntaina Roihuvuoressa vietettiin kirsikankukkien juhlia, mutta muuten piti kiirettä. Kukatkaan eivät olleet malttaneet odottaa kalenteriin lukkoonlyötyä päivämäärää. Onneksi en bloggaa kännykällä. Olisitte saaneet suoria havaintoja mm. maestro A. Aallon wc-koppimitoituksesta Akateemisessa Kirjakaupassa.

Pääs jytky

Nyt ja tässä on ehkä itsekritiikin paikka: lukaisin eilisillan ja tämän päivän välillä monta suosittua blogia, joissa ei sanallakaan mainittu vaaleja. Jos haluaisin olla huippusuosittu, postaisin siis tänään kevätverhoista, sillä turha meidän tyttöjen on sekoittaa pikku päätämme politiikalla. Vaalitulos ei ollut yllätys, sen verran sitä on pohjustettu Pravdan yleisökommenteissa. Mitä tahansa aihetta käsittelevään threadiin vedetään kolmannessa kommentissa mukaan somalit. Helsingissä persut sentään menestyivät muuta maata huonommin, vaikka väellä on varmasti omakohtaista kokemusta myös monikulttuurin ongelmakohdista.

Superfood

Ajankohtaisen Kakkosen männäviikolla esitetty insertti Blogibisnes: suklaata, seksiä ja hopeakolikoita puhutteli sisäistä virpisalmeani. Nuoria, idealistisia, avoimia ja sinisilmäisiä on maailman sivu yritetty mukaan kaikenlaiseen: on Tosi rakkaus odottaa -liikettä, homojen eheyttämiskampanjaa, ties mitä Jeesus-bussia ja käytiin mekin lukiolaisina Krishna-temppelissä ilmaisella kasvisruualla mutta sen enempää insaidereiksi ei sitten enää mielittykään. Terve itsetunto ja eheä ateistinen maailmankatsomus säästää monelta. Minua ärsyttää lahkolaisuus sekä nuorten tarve kuulua johonkin ja varsinkin tarve rajata ne muut ”Babylonin kanssa olevat” ulos.

Kun sammakko pääsee mättäälle, se kornaa. Mutta entä sen jälkeen?

Ensin Suomi putosi puusta, ja sitten kärryiltä. Pienestäkin tähdestä voi tulla supernova, kun se luhistuu omaan napaansa. Maailmalle, ja etenkin sinne, näkyvästä vihamielisestä itseensäkäpertymisestä kirjoittaa myös Pravdan ulkomaantoimituksen esimies Heikki Aittokoski. Napaansa hyppäämällä itsemurhaa suunnittelevan kansakunnan valituksessa on kaksi pääteemaa: ensimmäinen on juuri tuoreeltaan mättäälle kömpineen sammakon virsi siitä etteivät muut ainakaan osaa yhtikäs mitään, zorbasta on tanssittu ja sodasta tultu itkien kotiin kun viininassakat ovat jämähtäneet jäähän. Mitään opittavaa maailmalta ei ole, kun ovat

Voimauttava synnytys

Katsoin eilen Kaistalta dokumentin Tammisaaren sairaalan luonnonmukaisiin synnytystapoihin erikoistuneen synnytysosaston lakkauttamisesta, ja harmistuneena puhkuen muistelin omaa voimauttavaa synnytyskokemustani. Sairaalan pieni koko ei ole tae inhimillisestä syntymästä, mutta suurissa yksiköissä käytännöt ja tehokkuus jyräävät todella helposti pienen ihmisen yli, eikä yhden kätilön tai edes kätilötiimin ole helppoa kääntää suurta laivaa. Mekin unelmoimme Scorranossa: kätilöt olivat saaneet läpi vauvojen vierihoidon. Sen jälkeen neonatologian ylilääkäri vaihtui, ja kaikki täysaikaiset vastasyntyneet määrättiin viettämään kaksi ensimmäistä tuntia lämpökehdossa. Synnytysvalmennuksia siihen

Suomi-raportti

Täällä ei sitten tapahdu mitään. Puutteellisesti tarkastettuja ilotulitteita vedettiin markkinoilta; siitä kerrottiin radiouutisissa tunnin välein sekä TV:n jokaisessa uutislähetyksessä. Sitten ilotulitteita tarkastettiin lisää ja lopuksi ne palautettiin myyntiin; siitäkin kerrottiin radiouutisissa tunnin välein. Korpikuusen kannon alla on huumehörhön kolo. Ulkona sataa lunta, hiljakseen mutta taajaan.

Torkkupeitto-gate

Ehdotan torkkupeitto-gaten esillenostaneelle medialle vuotuista pölhöpopulistisen journalismin palkintoa. Uutisointi torkkupeitoista iskee kansan ns. syvien rivien alhaisimpiin vaistoihin, tässä tapauksessa kansalliseksi ominaispiirteeksikin nimettyyn kateuteen, joka, kuten hyvin tiedämme, vie kalatkin vedestä. Ja koska monissa perheissä eletään vaikeita aikoja, on ymmärrettävää että vastauksena kysymykseen siitä mitä kansanedustajan pitäisi tehdä uudelle torkkupeitolleen tulee helposti ehdottaneeksi peiton työntämistä b-rappuun. Se on vaisto. Basic instinct. Nukkuvat. Töissä. Meidän verorahoillamme. Meillä olisi ikinä varaa ostaa noin kallista peittoa. Tästä puuttuu oikeastaan vain Virpi

Raivokasta kansainvälistymistä

Taannoinen postaukseni Suomesta vuonna 2170 kirvoitti jo yksinään Maailmanmieheltä tusinan kommentteja, kaikki musulmaaneista. Suomen kielen kohtalo jäi toissijaiselle huomiolle. Muutos 2011 esittää Nuivassa vaalimanifestissaan riittävää kielitaitoa edellytykseksi kansalaisuuden myöntämiselle. Kohtuullista, mielestäni. Ne, joiden suomi ei ole riittävän täydellistä esim. siivoustöihin, voivat toki mennä sönkkäämään englantia korkeakouluihin. Minusta suomen kielen alasajo korkeakouluissa on älytöntä, eikä mieleen tule että mitään vastaavaa tehtäisiin jossain ns. sivistysmaassa. Nykyvauhdilla suomenkielistä väitöskirjaa ei julkaista vuonna 2158, tuskin enää edes kahdensadan vuoden päässä

Top