Henkilökohtaisesti olen aika tyytyväinen siitä, että minulla näinä vaikeinakin aikoina on putkimies, sähkömies, ikkunanasentaja, maalari, rappari ja kodinkone/kalustekauppias, jotka tulevat paikalle puhelinsoitolla ja tekevät työn luotolla. Maksanhan minä toki, yleensä heti ja kuitenkin pian. Mitä sitä hyvää mainetta pilaamaan.
Jokavuotisen kunnan rahapulaa koskevan valituslaulun jälkeen jouluvalot ovat jälleen tulleet. Niitä on laitettu jollekin katuosuudelle liikaa, jollekin ei ollenkaan ja kokonaisuudessa näkyy vahva suunnittelemattomuuden jälki, kun tähtiä ja nauhoja on räiskitty sinne sun tänne, vähän valofirman poikien fiilisten mukaan. Mutta piazzasta tuli ihan nätti.
Tuppulan kaupunginteatterissa esitetään lastenteatteria joulukuusta toukokuuhun sunnuntaisin, ei joka viikolla. Tänä vuonna olemme varanneet koko kaudeksi perheelle paikat nk. kuninkaallisessa aitiossa, teatterisalin sisäänkäynnin yläpuolella keskiakselissa lavaa vastapäätä. Permantopaikkojen lisäksi insinööri Quintino Tarantinon 1800-luvun lopulla suunnittelemassa Tupputeatterissa on aitioita kolmessa kerroksessa, ja lisäksi hattuhylly josta näkyy vain kaiteen yli kurkottaessa orkesterimontussa istuvien päälaet, muuten ainoastaan teatterin kattofreskossa pilvien keskellä leijuvan ilmattaren hyvät bosat. Kyllä kelpaa. Vaikka mahdollisesti koko teatteri mahtuisi San Carlon teatterin kuninkaalliseen aitioon.
Lapset rukoilevat yläkerrassa, Nam myōhō renge kyō, enkä minä tohdi puuttua heidän uskonvapauteensa. Lasken että olen menettänyt jo kokonaisen työviikon kunnallisvaalien vuoksi, ja toteamukset sinun olisi pitänyt ovat tuoneet takaisin jo aikaa pois pysytelleen kivun tarkemmin määrittelemättömään sisäelimeen. Voittajakoaliition kannattajat juhlivat loka-marraskuussa kotiin lähettämänsä kunnanvaltuuston uudelleenvalintaa suurenakin vallankumouksena. Pesen ja säilön talvitakkeja, ompelen koulupuvun pudonneen napin. Huomenna päiväksi kouluun, ylihuomenna jälleen kansallinen vapaapäivä.
Tuppulan kunnallisvaaleissa on kaupunkilaisille valinnanvaraa neljän pormestariehdokkaan, 15 listan ja 329 valtuustoehdokkaan verran, ellen sitten ihan laskuissani seonnut. Koska rakastan taulukkolaskentaa, laskin huvikseni naisten osuuden ehdokkaista. Paikallisesta verkkolehdestä mainostilaa ostaneista naisilla on aliedustus, mutta ehkä he vaalikampanjoivat naapurinrouvien keittiössä, työpaikalla, koulun edessä ja ruokakaupassa, pitivät investointia jonninjoutavana tai eivät kestä vaalimainoksen valokuvan maailmanlaajuista verkkoesittelyä, kun siinä näkyi kaksoisleuka. Pormestariehdokkaista naisia on neljännes, eli yksi neljästä. Listoilla naisten osuus vaihtelee välillä 8,33% – 41-67% ja vaalikoaliitioilla
Tuppulan kunnan turisti-infoon ostettiin viime vuonna uudet barokkiverhot, joihin paloi melkein kolmekymmentätuhatta. ADSL ei toimi, koska kunta oli jättänyt laskun maksamatta. Verhoihin meni sumeasti rahaa, koska ne rahoitettiin maakunnan/alueen/EU:n projektirahoituksella, jota ei voinut käyttää softaan tai hardwareen. Huhujen mukaan nekin rahat on jäädytetty, ja tarjouskilpailun voittanut onnekas verhokauppias on nyt pitkän perijöiden listan häntäpäässä. Postitoimiston johtaja on ehdokkaana vaaleissa, ja siksi posteljooni jakaessaan muuta postia suikauttaa mukaan myös kirjekuorellisen vaalimainoksia, joista EI ole maksettu postimaksua.
Pääsiäisviikonloppu Tuppulassa alkaa kiirastorstaina, jolloin kaupungin asukkaat illan hämärtyessä lähtevät kiertämään kirkkoja. Kirkkoihin on koristeltu alttari, jota kansankielessä harhaanjohtavasti kutsutaan nimellä sepolcro, hauta. Kierroksen täytyy kattaa pariton luku kirkkoja, ja eri lähteiden (sekä paikallisten perinteiden) mukaan lukumäärä vaihtelee: ainakin kolme, aikaisemmin vähintään seitsemän, eikä koskaan parillista lukua. Tästä olemme pitäneet tiukasti kiinni: vierailimme eilen yhdeksässä kirkossa. Kiirastorstaina tapahtunut ehtoollisleivän palvominen sekoittuu kansanperinteessä toiseen perinteeseen, seitsemän kirkon pyhiinvaellukseen, jonka alullepanija on 1500-luvulla elänyt ja pyhimykseksi julistettu kirkonmies
Tuppulan vanhaakaupunkia ympäröivä, nyt osittain rakennuskannan kätkemä ja paikoin purettu muuri on ympärysmitaltaan 1653 askelta (historiallisten lähteiden, ei oman askelmittarini mukaan), siinä oli kahdeksantoista tornia ja neljä porttia. Noin kahden kilometrin mittaista kävelykierrosta kaupunginmuurin ympäri kutsutaan nimellä giro delle quattro porte, ja koska ilmiölle on olemassa erillinen nimitys, on todennäköistä että Tuppulassakin on joskus kävelty ennen alaraajojen kohtaamaa inflaatiota. Tai tarvitaanhan jalkaa kaasupolkimelle, eivätkä automaattivaihteetkaan kovin yleisiä ole. Olen lyöttäytynyt mukaan iltalenkkikimppaan: porukassa on itseni