Posts tagged with: Tuppula

Arkitehdin arkki

Kun sadetta räppää vuorokaudessa 178 mm (lähde: Protezione Civile) vuotuisen keskiarvon ollessa 639 mm (lähde: Wikipedia), se tekee laskujeni mukaan yli neljänneksen koko vuoden sateesta kerralla. Vanhakaupunki on rakennettu matalalle nyppylälle, josta vesi virtaa pääsääntöisesti pois. Eilisiltana kotiutuessani docmartensit hädin tuskin kostuivat, ja muurien ulkopuolella vallinnut hävityksen kauhistus valkeni minulle vasta netissä. Historiallinen muisti palauttaa muurinympäryskadut aina sadesäällä alkuperäiseen olotilaansa, linnoitettua kaupunkia ympäröiväksi vallihaudaksi. Jos nyt kuitenkin ostaisin edes kumisaappaat.

Fontana del Toro

Tuppulan piazzalle fasistien “Roomaanmarssin” vuosipäivänä, 28. lokakuuta käyttöön vihkimä suihkulähde täyttää tänä vuonna 80 vuotta. Kuivuudesta kärsivässä Leccen maakunnassa vesi oli mahtava propaganda-ase. Legendan mukaan kaupungin vaakunassa esitetty sonni löysi maata kaviolla kuopiessaan vesisuonen, jonka kohdalle kaupunki perustettiin. Asumme veden päällä. Pohjavesi nousee kapillaarisesti huokoisesta kalkkihiekkakivestä muurattujen rakennusten perustuksista korkealle seinään, liikuttaa suoloja, murentaa rappauksen, saa maalin kukkimaan. Joskus sadevesi vie maan talojen  ja katujen alta kallioperään, joka on reikäinen kuin sveitsinjuusto. Hyödyllistä, vaatimatonta, kallisarvoista ja

Jännitystä arkeen

Jotta äitien elämä ei kävisi tylsäksi, opettajat keksivät heille jännitysmomentteja. Koulupukua ei käytetä ensimmäisestä koulupäivästä, sillä silloin on yleensä vielä liian lämmintä. Puvun käyttöönotosta ilmoitetaan erikseen, sanotaan, suusanallisesti tiistaina 12. lokakuuta. Että huomenna kaikilla pitää olla. Mahtikäskyä odottaessaan äidit pitävät silitettyä koulupukua starttivalmiina eteisen kaapissa, tai jossain. Koulua on käyty jo kohta kuukausi, mutta lukujärjestystä ei vielä olla annettu. Seuraavan päivän kirjat kerrotaan suusanallisesti, ja lapsi raportoi niistä kotona, mikäli ei sattunut olemaan ilmoitushetkellä avaruusolioiden

Satutunti

Tuppulan kirjastossa järjestetään viikottain satutunti. Meidän penskat rakastavat kirjastoa, ja raahaavat kirjoja kotiin kassikaupalla. Myös nuorimmainen on löytänyt tien kirjastontädin sydämeen repiessään hänelle kukan matkan varrelta piazzan kukkalaatikoista. Huhtipoikaa lukuunottamatta yleisö on naisvoittoista. Onhan tuolla, kirja poikineen, ja pienikin kirjasto on parempi kuin ei kirjastoa lainkaan. Oppivat sitten isompana vaatimaan.

Pesce rosso

Kolmasluokkalaiset saivat ensimmäisenä koulupäivänä opettajilta tervetuliaislahjaksi kultakalan, yksinäisen kalaraukan muovipussissa. Minä en halunnut sitä fisua, en tiedä mihin laittaisin akvaarion, muttei kalaa voi ns. nykytietämyksen valossa loputtomiin pitää kultakalamaljaa muistuttavassa lasisessa teekannussa. Vaikka tapetaanhan hevosiakin. Entä jos opettajat päättävät ensi vuonna antaa koiranpennun, voihan sen aina hylätä moottoritien pysähdyspaikalle, jos kotona ei riitä sille rakkautta ja huolenpitoa. Lukemattomat ihmiset tekevät niin. Lähden iltapäivällä ostamaan perhanan akvaarion, liian pienen mutta teekannua paremman, ja seuraavilta kyläjuhlilta hankin fisulle

Kesämökki

Rosa Meriläisen kolumni Pravdassa nostatti älämölön kommentti-osastolla sohaisemalla Suomen suven pyhän luontoyhteyden ylevää ilmentymää, kesämökki-instituutiota. Ettäs kehtaa, halveeraa Jumalan selän takana syntyneitä ja siellä viihtyviä (Minkäs sitä ihminen juurilleen mahtaa, joten jotenkin sitä oudosti viihtyy kotikunnassaan vaikka se olisi miten ankea), tyypillistä helsinkiläistä kopeutta ja niinpäinpois. Eikä tavallisella ihmisellä ole varaa kesämökkeillä Punavuoressa. Rosa Meriläinen on tamperelainen. Kehäykkösen ohituskaista oli jo perjantai-iltapäivällä tukossa taivas tietää minne Lahdentielle jonottavia perhekuntia. Kiitän vanhempiani siitä etten ole koskaan

Kuukauden kuva: kesäkuu

11.6.2010 12.12 Kadulle nousi aamulla rakennusteline, ja nyt sen kohdalle ei mahdu pysäköimään. Loputkin pelästyivät telinettä pystyttävien rakennusmiesten kuorma-autoa joka ei mahtuisi kääntymään kadun päässä, ja jättivät suosiolla kuormurille vapaan peruutustilan. Pyöräilevällä papparaisella on kivan fuksia paita, ja muutenkin fiilis on kesäinen. Muut kuvahaasteeseen osallistujat löytyvät täältä. Toukokuun kuva:

Kepponen

Tuppulan vanhassakaupungissa sekajäte jätetään muovipussissa portinpieleen, koska kunnanisät ja/tai jätehuollon tarjouskilpailun voittanut lafka ovat päättäneet etteivät roskapöntöt sovi muinaismuisto- ja monumenttilain suojelemaan arvokkaaseen kaupunkiympäristöön. Makuasia. Jos pussin jättää ulos illalla, riepottelevat kulkukoirat ja -kissat sen sisällön pitkin katua suupalan toivossa, jos sen vie aamulla on pieni, piipittävä ja sähköllä kulkeva roska-auto jo takuuvarmasti mennyt, pussi jää ovenpieleen koko päiväksi, illaksi ja vielä yöksi jolloin kulkukoirat… Jätin roskapussin portinpieleen aamuseitsemältä lähtiessäni maakuntapääkaupungin suureen sairaalakompleksiin kuvauttamaan sisäistä

Top